8. huhtikuuta 2018

Tänä vuonna kevät ei tahdo tulla ollenkaan...

Poikkeuksellisen kylmää maaliskuuta voisi seurata nopea kevät, mutta jos maassa on puolitoista metriä lunta, sekin jää haaveeksi. Tarvittaisiin jokin trooppinen puhuri tuomaan tänne hellelukemia, jotta noista hangista päästäisiin. Seuraan päivittäin lumirajan siirtymistä kauemmas ja kauemmas talon eteläseinustalta - se on ainut paikka, jossa paljasta maata voi tältä pihalta bongata.

Tämän korttelin kinokset 16.3.18.

Tänään lämpöä oli jo kymmenen astetta, ja auringon paistaessa oli kohtalaisen absudria ripustaa pyykkejä narulle hihaton paita päällä, jalat polvia myöten lumihangessa. Jos jokunen viime kevät on ollut aikainen ja leuto, nyt koetaan jotain ihan muuta. Onneksi aurinko paistaa nyt aika paljon, portailla kahvia juodessa voi jo kokeilla ruskettumista (joka on tosin niin epämuodikasta, että sitä kannattanee kutsua d-vitamiinitankkaukseksi).

Kuistilla kevättänsä aloittelee seitsemän koulittua tomaatintainta. Karaisen niitä Suomen suveen jo tuossa taimivaiheessa pitämällä niitä kuistilla yötä myöten heti koulimisen jälkeen. Ne kasvavat todella hitaasti, mutta niistä tulee terhakoita ja vahvarunkoisia. Sääennusteiden kanssa saa vaan olla tarkkana, jotta osaa ruuvata patteria isommalle kylmää yötä vasten. Sain Amsterdamin tuliaisena pussilliset Heartbreakeria ja Chocolate Cherryä. Molemmat olivat priimalaatuisia, sillä lähes jokainen siemen iti, hups! Nyt pitää saada lisää multaa, jotta saan koulittua loputkin taimet.


Kissan talvi.
Samaan aikaan turhauttaa, kun ei pääse käsiksi kevättöihin, ja toisaalta taas niiden laajuus hirvittää jo etukäteen. Minulta jäi viime syksynä aikaisten lumisateiden vuoksi pihan laitto aivan puolitiehen, ja nyt lumen alta paljastuu puutarhakalusteiden lisäksi (joiden piti talvehtia kellarissa) kahvikuppeja, pyykkipoikia, kukkaruukkuja, yksittäisiä sukkia (?!), lasten leluja, sulkapalloja... Kasvimaalla lumen keskellä törröttävät kasvutuet ja kasvilavan päällimmäinen kerros jäi kantamatta sisälle suojaan. Kaikki on aivan rempallaan, enkä oikein voi syyttää kuin itseäni. Kun tuo lumi vihdoin sulaa, otan illalla yhden kylmän oluen mukaan ja ryhdyn hommiin, ei kai tässä muutakaan voi. Sitä odotellessa, tänä perjantaina matkaan pyhiinvaellusmatkalle Helsingin Messuhalliin Kevätmessuille. Lähden tällä kertaa ihan yksin, junalla, ja aikeissa on nauttia tunnelmasta ja ostaa uudet daalian mukulat (kyllä, nekin jäivät kaivamatta maasta viime syksynä) ja ihan vaan pari pussia siemeniä. Katsotaan, kuinka onnellinen ja köyhtynyt nainen messuilta palaakaan...


3. maaliskuuta 2018

Another year.

Äitini osti kuutisen vuotta sitten uutuusleffan, joka oli saanut paljon kiitettäviä arvioita kriitikoilta. Leffan piti olla taattua brittilaatua, joten sovimme, että pidämme naisten leffaillan joku päivä. Joka kerta vanhemmillani käydessäni näen sen kyseisen dvd:n vielä avaamattomana muovikuorissaan, ja joka kerta hymähtelemme sille, miten aika kuluu, emmekä vaan saa aikaiseksi järjestellä yhteistä hetkeä elokuvan katselulle. Vähän sama epäusko tulee tämän blogin kohdalla: voiko tosiaankin olla kulunut jo melkein vuosi siitä, kun viimeksi kirjoitin ja päivittelin melkein vuoden kirjoitustaukoa?

Joskus tuossa aiemmin kirjoitin ruuhkavuosista, ja ne kyllä toden teolla ovat juuri tässä ja nyt. On toisaalta aivan ihanaa, että aika kuluu nopeasti - huonojen hetkienkin kohdalla sitä tiedostaa, että yhden silmänräpäyksen päästä havahtuu toisaalta ja tilanne on jo muuttunut - ja että ajan kuluminen tarkoittaa lasten kasvamista ja arjen helpottumista. Toisaalta välillä tuntuu, että hetkessä ohitse vilahtava aika tarkoittaa myös sitä, että kaikki hautumaan jääneet suunnitelmat tai jossittelut ovat hetkessä muinaisia.


Kuluneen vuoden tärkeimmät kuulumiset lienee syytä käydä läpi lyhyesti, jos tämän alustan on tarkoitus palvella myös julkisena päiväkirjanani. Viime kesä oli viheliäisen kylmä ja sateinen, emmekä tietenkään matkailleet ulkomaille ollenkaan. Koko kesän toiveikkaasti odotin säiden paranemista - sitä ei koskaan tullut.


Kylmästä huolimatta kesäpihaamme sulostuttivat neljä silkkikanaa ja heidän kukkonsa. Saimme ne työkaveriltani kesähoitoon toukokuusta lokakuulle. Kanat söivät oman rehunsa lisäksi ruoantähteitä, kaikenlaista vihreää ja - halleluujaa - kotiloita ja muita pieniä ötököitä. Silkkikanoilla on hirveä hautomisvietti, ja niinpä meidänkin kanamme saivat lopulta aikaiseksi kolme kuoriutunutta tipua, jotka kaikki kohtasivat loppunsa tavoilla, joista Grimmin veljeksetkin olisivat pitäneet. Yksi pikku tipu kuoriutui, putosi pesästä ja kuoli. Toinen löytyi kohmeisena pesän alta, mutta lämpölampun avulla selvisi takaisin äitinsä viereen piipittämään. Äitipä ei tuntenut enää hellyyttä tipua kohtaan, vaan antoi tämän paleltua yön aikana kuoliaaksi. Kolmas tipu oli ilmeisesti lempilapsi ja sai kanaemolta hoitoa parin viikon ajan, mutta yksi valvomaton ulkoilu koitui sen kohtaloksi, ja oletettavasti harakat tai varikset veivät sen. Tipusta ei jäänyt untuvaakaan jäljelle. Siinä oli lapsille melkoinen avaran luonnon oppitunti.

Puutarhassa tuli oleskeltua kanojen takia paljonkin (ne saivat liikkua vapaasti pihassa, kun olimme kotona), mutta varsinainen putarhanhoito jäi vähille. Olin aika väsynyt töiden takia ja ailahtelevien säiden vuoksi aina ei ollut edes mikään puutarhanhoitokeli, joten motivaatiokin taisi olla aika alhainen. Nyt olen siinä pisteessä, että samanaikaisesti odotukset tulevalle kesälle ovat kovat, mutta toisaalta en ole vieläkään edes avannut pihasuunnitteluvihkoani enkä ole laittanut yhtään siemeniä multiin. Kuistilla on pahimmillaan miinusasteita, joten taimien aika ei ole vielä.


Tähän hetkeen palatakseni, takana on poikkeuksellisen kylmä hiihtoloma ja maaliskuun alku. Viimeisen parin viikon aikana lämpötilat ovat vaihdelleet -25 ja -8 asteen välillä niin, että monena päivänä aurinko on iltapäivällä nostanut lämpötilan siperialaisesta parinkymmenen pakkasasteen kylmyydestä vähän helpommaksi sietää. Olemme pyrkineet hyödyntämään ne tunnit ulkoliikunnan parissa, varsinkin nyt, kun tuossa läheisellä järvellä on pitkä, aurattu jääreitti luistelua varten.

Tässä vaiheessa vuotta mielessä siintää kesäloman lisäksi yliopiston pääsykokeet - pitäisi päättää haenko lukemaan sosiaalityötä vai en. Viime vuonna kävin mielenkiinnosta testaamassa pääsykokeen ja pääsin yllätyksekseni neljännelle varasijalle aivan olemattomalla lukemisella. Nyt mietin, olisiko syytä kuitenkin testata ihan tosissaan, kun pääsykoekirjakin on hankittu, ja se on oikeasti mielenkiintoinen teos. Juuri nyt minulla on vakityö, mutta se ei ole kovinkaan pitkäikäinen, joten olisi mukavaa, että joku b-suunnitelma olisi jo valmiina tulevaa ajatellen...



28. maaliskuuta 2017

Ilmastonmuutos mikroskaalassa.

Kahden päivän sisään on ollut myrskypuhureita, auringonpaistetta, vesisadetta, lumisadetta ja rakeita. Parhaimmillaan samaan aikaan paistoi aurinko ja satoi lunta. Mielipuolinen kevätsää, mutta varmaan aika tyypillinen.

Olen laittanut itämään vasta tomaatteja, kelloköynnöstä, harjaneilikkaa, sirokesäkynttilää, maurinmalvaa, basilikaa ja meiramia, mutta kaikki ovat itäneet. Tomaatit kaipaavat jo koulimista, taidan säästää lauantaille. Minä siirrän itäneet pikkupotit kuistille, jossa on hirveästi valoa mutta aika kylmää. Yöllä lämpö laskee alle kymmenen asteen. Kelloköynnös ei tykkää, mutta eipähän venähdä liian pitkäksi kesää odotellessaan. Yhtenä vuonna sain irrotella sen verhokiskoista, kun olin innoissani päästänyt sen kasvamaan kaksimetriseksi sisällä.

Odotan kuumeisesti ensi viikon puutarhamessuja. Täältä meidän pikkupaikkakunnaltamme järjestetään sinnne bussiretki, joten saan tuotua taimet turvallisesti kotiin saakka ilman junaseikkailuja. Ostoslistalla on ainakin pelargoneja ja sitruunaverbenaa. En ole koskaan palannut messuilta tyhjin käsin, mutta lompakko tuntuu aika kevyeltä messuviikonlopun jälkeen...

28. helmikuuta 2017

Kevättä kohti.

Helmikuu sujahtaa joka vuosi yhtä nopeasti ohi. Pitkän ja synkän tammikuun jälkeen tuntuu, että helmikuussa päivät pitenevät silmissä, ja räystään reunalta putoavat ensimmäiset vesitipat saavat ihmisen suorastaan euforiselle tuulelle. Kevät tulee! Ja näinpä tänäkin vuonna koittaa hetki, jolloin huomaan tämän neliviikkoisen kuukauden vetelevän viimeisiään, vaikka se taas vasta alkoi. Maaliskuu on jo rehdisti kevättalvinen kuukausi, ja sen kyllä huomaa luonnossakin.

Leikkasin pari päivää sitten omenapuista ylipitkiä versoja maljakkoon. Nyt ne alkavat pikkuhiljaa puskea hiirenkorvia. Meidän pihan omenapuut ovat vielä sen verran pieniä, ettei niistä ihan hirveästi riitä leikeltäväksi. Laiminlöin kuitenkin ensimmäiset pari vuotta yhden niistä hoitoleikkausia sen verran pahasti, että nyt puu on aivan kuin puberteettiin ehtinyt nuorukainen - pitkiä raajoja ja epävarmaa olemusta pullollaan. 


Kevät saa ihmisen tekemään heräteostoja. Ystävänpäivän tarjouksena bongasin käsittämättömän edulliset lennot Kööpenhaminaan koko perheelle. Kävimme Köpiksessä lokakuussa 2015, joten kaupunki on jo tuttu. Nyt lähdemme huhtikuussa katsomaan, miltä kaupungin kevät näyttää. Vähän kyllä kirvelee jättää piha ja istutukset tuohon aikaan vuodesta, mutta onhan siinä onneksi pääsiäinen juuri ennen, jolloin pääsen puuhaamaan pihatöitä (mikäli sää on keväinen). Ja ainahan voi olla, että Suomessa sataa lunta vielä pääsiäisenä...


5. helmikuuta 2017

Siemenet tilaukseen!

Olin mielestäni tänä vuona erittäin maltillinen, kun jätin siementilauksen helmikuulle. Tänään en kestänyt enempää viilipyttyilyä, vaan klikkasin itseni verkkokauppojen ihmeelliseen maailmaan. Olen tässä neljän puutarhurivuoden aikana tilannut useammastakin nettikaupasta siemeniä, enkä koskaan ole pettynyt. Toissavuonna tilasin oikein jättitilauksen ruotsalaiselta Impectalta - siitä riittikin kahdeksi vuodeksi viljeltävää. Tänä vuonna mietin jo etukäteen tarpeeni ja päätin ostaa vain kaksi tai kolme heräteostosta siihen päälle - tein nimittäin siemenpussi-inventaarion kuistilla nököttävälle siemenlaatikolle ja totesin, että vähintään nelisenkymmentä pussukkaa sieltä löytyy ihan ilman uusia lisäyksiäkin...

Tästä se joka vuosi lähtee!

Tänä vuonna tilasin Hyötykasviyhdistykseltä tomaattia, kesäkurpitsaa, hernettä, salkopapua ja kelloköynnöstä. Tomaatit ovat lähinnä sydäntäni ja niitä olenkin viljellyt melkoisella pieteetillä tuossa talon eteläseinustalla joka vuosi. Ruukuissa ovat kasvaneet eri vuosina Tiny Tim, Red Profusion, Cuor di Bue, Moneymaker, Gardener's Delight, Ciliegia ja Sungold. Tässä pienet esittelyt parhaista kirsikkatomaateista:

  • Sungold. Ei sitä suotta kehuta, se on aivan ylivertaisen ihanan täyteläisen ja makean makuinen jopa vielä vähän  raakana. En ole montaa tomaattia sisälle asti kantanut, kun olen napsinut kypsyvät tomaatit suoraan pensaasta kasveja hoitaessani... 
  • Ciliegia. Täyteläinen maku, hauska pisaran muoto. Jos jostain syystä taimet sekoittuvat (voiko sellaista tapahtua jollekin tumpelolle, kröhm), tämän tomaatin tunnistaa kyllä sitten satovaiheessa. Isäni sanoi tästä italialaisesta tomaatista, että "kyllä kulinaristimaan tomaatin tunnistaa". 
  • Gardener's Delight. Erittäin hyvä perustomaatti. Voi kasvaa kohtalaisen suureksikin, ja maku on tasaisen varman maukas. Tämä on ollut mukavan tuottelias tomaatti, tosin kylminä kesinä sato on jäänyt vähäiseksi ja osa tomaateista on jäänyt aivan vihreiksi raakileiksi. 

Ciliegia.
Pitkän ajan ennuste on luvannut keväästä vähän tavanomaista leudompaa, joten toivottavasti voin aloittaa taimiviljelyn länteen suuntaavalla kuistillamme jo helmi-maaliskuun taitteessa. Kelloköynnös ja tomaatit starttaavat aina viljelykauden, ja viime vuotta lukuunottamatta olen aina tuikannut siemenet multiin hiihtolomaviikolla. Kyllä tässä vielä melkoinen viherpeukalokuume nousee, kunhan päivät pitenevät ja kevät lähestyy!

7. tammikuuta 2017

Omaa aikaa etsimässä

Kuten kerrottua, viime vuosi meni hyvin pitkälti työn ehdoilla. Toisillehan tuo on arkea, mutta minä olen tehnyt niin vahvasti väliaikaisia keikkatöitä aina, että tuollainen ihan oman työn ja työyhteisön kehittäminen on aivan uutta ja tosi mukaansatempaavaa. Olen ollut työni kanssa aika pitkälti naimisissa, ja niinpä kaikenlainen itsensä kehittäminen onkin rajoittunut vain ammatilliseen puoleen. Tänä vuonna haluaisin olla vähän enemmän tasapainossa työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan suhteen. Yhden askeleen olenkin jo tehnyt asian eteen: aloitan ensi perjantaina ilmajoogan. - Senkin tosin yhdessä kolmen työkaverin kanssa, jos rehellisiä ollaan. Mutta uskoisin silti, että siinä saa tunnin ajaksi päässä pyörivät ajatukset tauolle. Lisäksi olen nyt kohtalaisen tosissani merkkaillut kaloreita kännykkääni lataamaani appsiin, joka sitten ilmoittaa, jos ja kun olen syönyt liikaa. En yritä pudottaa painoani mitenkään hurjan paljon, mutta haluan vain varmistaa, etteivät talven kaamossyömisen aikana tulleet kilot jämähdä paikoilleen. Tuskin se laihtuminen tästä vuosi vuodelta helpottuukaan, kun ikä alkaa jo kolmosella...

Lisäksi yritän jatkossa jättää aikaa jollekin niinkin arkipäiväiselle kuin tv:n katsomiselle. En juurikaan katso mitään tv-ohjelmia suoraan lähetysaikaan, mutta tykkään kyllä katsella vaikkapa Netflixiltä jonkun sarjan kohtalaisen intensiivisenä katselumaratonina vaikkapa viikon sisään. Mieheni ei lämpene tuolle tahdille, joten valvon sitten yksin illat ja yöt, kun "jos vielä yksi jakso" -ajattelu saa valtaansa. Katsoin vähän aikaa sitten The Crownin ja tykkäsin tosi paljon. Brittisarjat viehättävät aina, varsinkin, jos niissä on vähän politiikkaa mukana. Lasten kanssa aloimme syksyllä katsoa Doctor Who:ta ja olemme kaikki nyt tosifaneja. Sarja sopii ihan hyvin jo alakoululaisillekin, sarjan vaihtuvat pahikset ovat aina niin örkkimäisiä ja selkeästi mielikuvituksen tuotetta. Milloinkaan ei ole liian aikaista opettaa lapsia nokkelan brittihuumorin ystäviksi!

http://www.denofgeek.com/us/tv/doctor-who/252271/doctor-who-the-questions-surrounding-series-10-and-beyond

Alitajuntani on selkeästi vaistonnut, että kuljemme kohti kevättä, sillä koko talven yöpöydällä pölyttyneet puutarhakirjat ovat alkaneet taas kiinnostaa. Olen lukenut lempikirjojani läpi uudestaan vuoden tauon jälkeen ja saanut taas paljon inspiraatiota. Tulevana kesänä haluaisin toteuttaa ainakin yhden istutusalueen luomisen talon varjoisalle puolelle, vieläpä paikkaan, johon putoaa katolta lunta talvisin. Maa on erittäin kovaa savimaata, joten jonkinlainen kohopenkki lienee ainoa mahdollisuus. Aamuauringon jälkeen suoraa säteilee valittuun kohtaan vain juhannuksen tienoilla myöhään illalla, joten paikka on todellakin aika varjoinen, vaikkakaan ei synkkä. Angervot voisivat toimia ainakin. Onhan tässä onneksi aikaa mietiskellä ja suunnitella - toteuttaminen on sitten asia erikseen ja todellinen näytön paikka.

Muuten taidankin ensi kesänä lähinnä yrittää parannella jo olemassa olevia istutusalueita ja pohdiskella, mitä entiseen mäntymetsään nyt voi istuttaa, kun maa tuskin pysyy happamana jatkossa ja aurinkoakin länsinurkka saa jatkossa huimat määrät. Täytynee käydä kaivamassa maahan pieni testikolo keväällä, jotta selviää, minkälaista maaperää siinä mustikan- ja puolukanvarpujen alla on. Joku pieni metsäpuutarha olisi kyllä ihana, mutta mitä on metsäpuutarha ilman puita?!

2. tammikuuta 2017

Toisen pitkän ajan päästä.


Aivan huomaamatta vierähti sekin vuosi. 2016 oli todellinen ruuhkavuosi, kaikkia kliseitä mukaillen. Maaliskuun lopulla päädyin töissäni yksikön johtajaksi, kun esimieheni lähti muihin hommiin. Siitä eteenpäin tuntui, että aika vyöryi ylitseni aivan valtavalla vauhdilla. Työni on intensiivistä ja ihanaa, mutta niin ovat myös alakouluikäiset lapsenikin. Niinpä koko ajan tuntuu, että vauhti on valtava.

Rakas puutarhani sai melkolailla lepokauden viime kesänä. Kaivoin yhteen kukkapenkkiin lisää kasvatusalaa ja sain yrttimaalle pari neliötä lisää, mutta siinä se olikin. Kotilot eivät pakkastalven jäljiltä suinkaan kuolleet, vaan voivat paksummin kuin koskaan, kun en ehtinyt tuhoamaan niitä. Ruhtinaallisesta kahden viikon kesälomasta vietin toisen perheen kanssa Kreetalla, joten siinäpä se viherpeukalon kesä menikin, toimistohommissa.


Ihan vähän pihalla tapahtui sitten kesän lopulla. Yhden syysmyrskyn jälkeen päätin, että pihalla kasvavat kaksi jättikokoista mäntyä voivat ehkä kuitenkin päätyä saunan kiukaaseen, ja tilasin puunkaatajan. Männyt olivat upeita ja ihan varmasti hyväkuntoisia, mutta minun mielenrauhani ei kestänyt sitä jännitystä, kun joka myrskyllä mietin, voiko taloon päin kallellaan oleva puu rysähtää yläkerrassa nukkuvien lasten päälle. 


Image may contain: outdoor


Loka-marraskuun lumisateet tulivat hieman aikaisin tuon puusavotan kannalta, sillä pihalla oli vielä muutama kasa risuja jäljellä ensilumen aikaan. Ne tökkäävät nyt ikävästi vastaan kolatessa, mutta onpahan ainakin selvää, missä nurmikon rajat kulkevat. Minulla oli ihan törkeän kipeä iskiasvaiva juuri tuon puunkaadon aikaan, mutta itse asiassa suurten pöllien ronttaaminen ja vierittäminen varastoon tekikin tosi hyvää alaselälle. Piha tuntui oudon valoisalta ja avoimelta puiden kaadon jälkeen, mutta nyt talvella on jo huomattava ero siinä, miten paljon enemmän valoa pihaan tulee, kun länsirajalla ei ole enää suurta mäntyä varjostamassa. Saimme ainakin tunnin verran lisää ilta-aurinkoa pihaamme. Samassa rytäkässä pyysin puunkaatajaa pistämään matalaksi täysin pystyynkuolleen orapihlaja-aidan, ja ensi keväänä jännitetään sitten, nouseeko siitä aidantyngästä yhtään uutta kasvua. Jos ei, tulee kiire miettiä tilalle jotain muuta...

12. maaliskuuta 2016

Piiitkästä aikaa!

Jostain syystä kirjoittaminen jäi viime keväänä. Siihen ei liittynyt mitään dramatiikkaa, ei vain ollut mitään erityisen kiinnostavaa kerrottavaa. Nyt aloin kaipailla kirjallisia havaintoja viime vuodesta - oli jotenkin ontto olo, kun ei voinut palata blogin avulla edelliseen kesään.

Viime vuoden loppupuoli toikin muutoksia tullessaan. Sain vakituisen työpaikan alalta, jolla en ole koskaan työskennellyt aiemmin. Työ on ihanaa ja jokainen työpäivä omanlaisensa. Uuden tilanteen ainut haittapuoli on, etten enää ole (sijais)opettajan pitkien loma-aikojen ulottuvissa. Ensi kesänä lomailen kokonaiset kaksi viikkoa, nyyh.

Työkiireistä johtuen olen ihan myöhässä kevään kylvöjen suhteen. Tänään vasta laitoin ensimmäiset siemenet multaan: basilika sai kunnian aloittaa tämän kevään kasvukauden. Yritän huomenna saada multaan myös tomaattia ja kelloköynnöstä.


Tänän vuonna jatkamme myös hieman talon pintaremonttia. Sähkäri kävi laittamassa meille upeat valot keittiöön ja lastenhuoneeseen ja fiksasi samalla muutaman rikkinäisen tai muuten vaan epäsopivan pistorasiankin. Mutta pääasia on, että pääsimme eroon siitä susirumasta keittiön loisteputkesta, joka oli ainut kattovalo koko huoneessa!

Seuraavaksi aion ostaa ja asennuttaa keittiön lattiaan muovimaton. Matto jää kelluvaksi eli sitä ei liimata kiinni lattiaan, vaan tarkoitus on vain leikata se mittoihin ja asettaa suoraan linoleumin päälle. En aiemmin innostunut muovimatosta, mutta kun kävin katsomassa työpaikan remonttia varten mattoja, olin kyllä vakuuttunut. Tosi hienoja lankkulattiaa imitoivia kuoseja! Miehenikin suhtautui suopeasti ajatukseen - ei tämä nykyinen keittiön ikivanha linoleum toimi lapsiperheen arjessa mitenkään päin.


Tuollainen kuosi tuli työpaikalle, omaan kotiin saattaisin ottaa ehkä vähän lämpimämmän sävyn. Täytyy lähteä vielä tutkiskelemaan mattoja miehen kanssa yhdessä.

Muuten tuntuu, että tämä vuosi tulee varmaan menemään nopeasti. Vaikka minulla on vakituinen työsuhde, tiedän, etteivät työt kestä ikuisesti. Parin vuoden päästä saatan taas olla työnhaussa, joten yritän nauttia tästä "normaalista" työtilanteesta ja säännöllisistä tuloista niin kauan, kuin mahdollista.

1. toukokuuta 2015

Toukokuu ja kevään tuoksu.

En ole ehtinyt kirjoittaa blogiin, koska olen ollut pihalla. Aivan kirjaimellisesti, siis. Kevät on ihmisen toiseksi parasta aikaa - kesä tietenkin on sitä parasta. Tänä vuonna sain kyllä aivan megalomaanisen allergisen nuhan katupölystä ja sen soran levittämisestä, olin kaksi viikkoa aivan tukossa. Onnekseni en kärsi muista allergioista, joten nyt olo on jo ihan hyvä.

Pihalla alkaa olla suurin osa kasvimaasta valmiina. Pyysin miestä tuomaan vielä yhden säkillisen multaa kasvimaalle, mutta taas kerran ilmaisin itseäni liian leväperäisesti ja sain tuomisina pikkuruisen pussillisen taimimultaa. (En ole vielä 12 vuodessa oppinut, ettei tuolle miehelle voi antaa liian yksityiskohtaisia osto-ohjeita - aina voi mennä pieleen, vaikka ihan vaan mullan ostossa!) Edelleen siis, kasvimaa on yhtä tai kahta multasäkillistä vaille istutuskunnossa. Tietenkin tarvitaan myös sopivan lämpimät säät ja optimaaliset taimet, mutta kumpiakin saa kai vielä hetken odottaa. Kuisti on jo täynnä tomaatintaimia, mutta tuonne kasvimaalle tulee aika paljon suorakylvölajeja. Ja vasta pari päivää sitten kylvin kurkun ja kesäkurpitsan siemenet, joten kuukauden verran vielä kasvanevat sisällä.



Tomaatteja on tulossa aika paljon. Kaikki on tarkoitus laittaa ruukkuihin eteläseinustalle, mutta nyt vähän hirvittää tuo taimien määrä. Tällä hetkellä kuistilla on 3x Gardener's Delight, 3x Ciliegia, 3x Tiny Tim, 4x Sungold, 3x Red Profusion ja 2x Moneymaker. Tarvitsen siis 18 ruukkua tai 9 kasvusäkkiä. Tosin taidan luovuttaa muutaman taimen naapurille - alkuperäinen tarkoitus oli, että joka lajiketta olisi kaksi tainta.


Pihalla on tänä vuonna ollut jo ihan kohtalaisesti kevätkukkia. Lisää saisi tietenkin tulla, mutta jos joka syksy istuttaa parikymmentä sipulia lisää, kymmenen vuoden päästä täällä on varmaan jo ihan hieno kevätkukinta... No, ehkä vähän aiemminkin. Tuo ylläoleva paraatipenkki tulee täyttymään tarha-alpista tänä vuonna, pikkuruisista taimista päätellen. Taitaa tosiaan olla kova kasvi leviämään. 


On se vaan kaunista, kun pikkujasmikkeen alla kukkii scillaa ja isokevättähteä. Tuo pikkujasmike ei kasvanut enää viime kesänä kovinkaan mittaa, joten näillä näkymin jää vähän alle metriseksi. Noita on kaksi vierekkäin ja niiden funktio on vain rajata tilaa niin, että takana oleva pyykkiteline saa oman nurkkauksensa, joten eipä sillä korkeudella niin väliä. Ahomansikan tuoksuiset kukat ovat se tärkein juttu, ne täydentävät puhtaan pyykin tuoksua oikein mukavasti.

Puutarhapostauksen päätteeksi vinkki. Areenassa on vielä nähtävillä Rakkaudesta puutarhaan. Suosittelen, mutta varatkaa nenäliinoja lähelle. Hyvin koskettavia tarinoita ja aivan ihania puutarhoja!

7. huhtikuuta 2015

Huoh.

Uskomatonta, kuopus on taas kipeänä! Meillä on ollut jompikumpi lapsista kipeänä jouluna, hiihtolomalla ja pääsiäisenä. Ei liene järkevää tehdä vapulle mitään suunnitelmia...


Omaakin kurkkua karhentaa, tosin saattaapi johtua tuosta kaikesta allergisoivasta, mitä ilmassa leijuu. Olen pyörinyt pihalla mahdollisimman paljon, tehnyt tikusta asiaa. (Voi kun tupakoisin, niin saisin hyvän syyn kanssa poukkoilla pihalle tasaisin väliajoin!) Kalliomurskekuorma on nyt levitetty, odottelen vielä maan painumista, jotta voin tasata kuoppapaikat. Ihan hyvä siitä tuli, vaikka reunukset puuttuvatkin (vielä).






Näissä kuvissa ei ole vielä ihan valmista, mutta jos kuvittelee samanlaisen näkymän ilman noita viimeisiä sorakasoja, pääsee aika lähelle, 



Tomaatintaimet kasvavat kuistilla. Nuo kuvassa näkyvät ovat Sungoldia. Taitaa olla aika alkaa lannoittaa taimia, kun ovat olleet jo pari viikkoa koulittuna parempaan multaan. 

Ulkona näkyy jo piippoja. Tämä rohkelikko kukki aurinkoisena päivänä, mutta suurimmaksi osaksi tarjolla on vasta ensimmäisiä lehtiä ja muutama nuppu. Ollaan kuitenkin Keski-Suomessa ja savisella maalla...


2. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen.

Onpas tyypillinen maalis-huhtikuun vaihde. Vuoroin sataa vettä, räntää ja lunta. Aamulla ei tiedä, minkä värisen maan näkee, kun avaa verhot. Aurinko paistaa pienen hetken, ja kun menee hakemaan aurinkolaseja sisältä, palatessa säätila onkin muuttunut täysin ja vettä vihmoo...

Pihaan saapui saman päivän aikana seitsemisen kuutiota kalliomurskaa ja viitisen senttiä lunta.



Kolmen lapiointisession jälkeen näyttää tältä. (Lumikin on vähän sulanut.) Vielä on vähän työsarkaa - arvioisin, että juuri mukavasti pääsiäsloman puhteiksi. Toisaalta, on aika palkitsevaa, kun löytää itseltään uusia lihaksia kyljistä ja selästä! Lapiointia on tullut toki tehtyä, mutta rautaharavalla murskaa levitellessä ilmeisesti aktivoi jotain vatsalihaksiakin, koska yskiminen ja nauraminen tekevät nyt pikkuisen kipeää...


 Tästä on hyvä jatkaa. Ensimmäisestä krookuksennuppu on nyt bongattu, se on pienenpieni ja lila. Toivottavasti rusakko ei saa vainua. Toisaalta, rusakoilla on nyt aika isoja ongelmia: eilen löysimme tuoreet ja hyvin selvät ilveksen jäljet pihaltamme, iso kissa on ilmeisesti ottanut reviiriä haltuun oikein urakalla, kun tepasteltu on ympäri ja ämpäri.

25. maaliskuuta 2015

Tasapaino hakusessa.

Että voikin ihmisellä olla erilaisia viikkoja! Alan olla sitä mieltä, että sellainen tasainen työelämä voisi toisaalta olla myös ihan kivaa. Tämä sijaistajan homma on vähän sesonkiluonteista, joten toisina viikkoina juoksen tuli hännän alla ja toiste taas istun päivätolkulla kotona juomassa teetä ja tylsistymässä. Kun keksin tähän kaikkeen ratkaisun - kouluttaudun alalle, jossa on töitä - ja hain kirjastosta itselleni hommia, töitä tulikin taas niin paljon, että opiskelu oli aivan mahdotonta. Nyt onneksi on takana pari rauhallisempaa viikkoa, joten homma etenee taas. 

Ulkona on kylmää mutta kaunista. Kuistilla on lämmintä ja hyvin multaisaa. Ekat pelakuut alkavat kukkia!

16. maaliskuuta 2015

Visioita väärällä hetkellä.

Yritän tässä lukea tenttiin. Miten aina silloin voikin kiinnostaa hyvin monenlainen puuha, kuten tiskikoneen tyhjennys, lehtikorin järjestely ja maljakossa mainiosti viihtyvien tulppaanien veden vaihto?! Ja sitten tämä kirottu netti. Avasin koneen, jotta voisin kirjoittaa tuoreeltaan mietteitäni lukemastani ylös. Mutta automaattisesti avasin myös nettiselaimen, ja sillä tiellä ollaan.

Aurinko paistaa, mieli on pirteä, ja löysin aivan uskomattoman hienon tapettimalliston ruotsalaisen Eco Wallpaperin sivuilta. Katsokaa nyt tätä:


Mallisto on nimeltään Happy - aika osuva nimi. Ahdistun ihan hirveästi tästä nykyisestä valkoisen, beigen ja erilaisten harmaiden valtakaudesta, jossa suurimmat arvot ovat paljas pinta ja rauhallinen värimaailma. Ihanaa nähdä tällaista kunnon revittelyä! Ottaisin tuon vasemman yläkulman tapetin meille vaikka heti. Itse asiassa, yläkerran käytävään tarvittaisiin jotain hauskaa, ja tuo jos mikä olisi hauskaa... 

Myös nuo marokkolaisilta laatoilta näyttävät tapettipinnat ovat upeita. Tuollainen sininen kävisi meidän vessaan mainiosti. Myös tuo vasemman alareunan ihastuttava vihreä kukkatapetti on syötävän suloinen. Minneköhän sitä voisi laittaa?

Uskallan väittää, että tänä kesänä jotain pientä pintaremonttia tapahtuu. Viime vuonna jäi suunnittelun asteelle (tuota keittiön päätyseinää lukuunottamatta, sen maalasin ihan oikeasti), mutta nyt on jo tehtävä jotain niille ikuisuusprojekteille, kuten vessalle, jossa on väliaikaiseksi tarkoitettu pappakalsaritapetti edelleen, tosin nyt jo vesiroiskeista pehmenneenä ja repeilleenä. Olisi muuten kiva tietää, kuka meillä pöntöllä istuessaan repii tapetista riekaleita - kaikki kolme muuta asukasta pudistelivat päätään silmät ymmyrkäisinä, kun kysäisin asiasta. Kissoja tästä ei voi syyttää, ne eivät käy pöntöllä. (Tosin eilen ehdin jo syyttää miestä pannukakun syömisestä salaa, kunnes huomasin repaleisen pannarinpalasen kissanruokakuppien lähellä...) Joka tapauksessa, vessaan saisi aika hienon uuden ilmeen tapetoimalla yhdelle seinälle kunnon väri-ilottelua ja maalaamalla muut seinät jollain rauhoittavalla yksivärisellä. 

10. maaliskuuta 2015

Harmaata arkea taas.

Eilen paistoi aurinko, vanha tuttu kuukausien takaa. Tein tikusta asiaa päästäkseni pihalle. Naapuri jo käski lopettaa jään hakkaamisen ja lumen lapioimisen, kun itselleen tuli laiska olo. Tänään onkin sitten tavanomaisen harmaata ja ankeaa, vain vesisade puuttuu. Meinasin sanoa, että hyvä ilma opiskella kotona, mutta kyllä sittenmin mieluummin opiskelisin auringonpaisteessa...

Työn alla kuitenkin tällaista.


Ja jotta pysyisin mukana arjessa, nenässä tuoksuu vieno oksennuksen haju - esikoinen oli eilen kovin päänsärkyinen ja saatuaan särkylääkkeen isältään, yrppäsi ensin sohvalle ja sitten eteisen matolle. Minä olin onneksi töissä, joten säästyin siivoamiselta. (Toisaalta, jos realisteja ollaan, juuri sen takia täällä varmaan vieläkin haisee yrjö...)

6. maaliskuuta 2015

Kohopenkki ja muita kesäisiä ajatuksia.

Tämä postaus käsittelee lähinnä puutarha-asioita. Nyt on nimittäin se aika vuodesta!

Sain juuri kuulla, että hyvin todennäköisesti saan hevosenlantaa keväällä. Haiseva mutta iloinen asia. Olen nimittäin jo pitkään haaveillut kohopenkistä, ja tänä keväänä taitaa oikeasti olla sen aika.
Kohopenkki rakentuu kerroksista.
Yhteishyvä: Kohopenkin perustaminen.
Kohopenkki on siis vähän kuin suuri kompostilasagne, jossa on päällimmäisenä multakerros. Näihin ohjeisiin olen yhdistellyt eri lähteistä lukemiani vinkkejä.

  •  Penkin teko aloitetaan kaivamalla maasta (minä teen omani nurmikolle) 20-40 cm päälliskerrosta pois. Jos kaivetaan nurmikkoa, pidetään ehdottomasti tallessa ylös kaivettu ruohokerros - sitä tarvitaan kohta! Syntynyt kuoppa saa olla leveydeltään metrin luokkaa, pituuden voi jokainen määrittää itse. 
  • Kuopan pohjalle laitetaan risuja, oksia, puuhaketta - mitä vain ilmavaa puuainesta. Myrkytöntä puuta tietysti, ei mitään käsiteltyjä pihakalusteiden jämiä. Tätä tavaraa saisi tulla aika paksusti, sillä päälle laitettava raskaampi massa lytistää kyllä risuja jonkin verran. Kannattaa tähdätä ainakin 30 cm:n paksuiseen risu- tai oksapatjaan. 
  • Puutavaran päälle asetellaan sitten kasvijätteitä: ruohoa, heinää, naatteja, vähän maatunutta lehtikompostia... Syksyllä tätä tavaraa olisi tietysti enemmän, mutta itse ajattelin kaivella lehtikompostista päälliskerrosta. Ja totta puhuen, minulla jäi puolet tammenlehdistä haravoimatta, joten puun alta löytynee vähän lahonnutta lehtimassaa kilotolkulla. Tähän kerrokseen voi myös asetella multapuoli ylöspäin ne ruohotuppaat, jotka nurmikon pinnasta irtosivat hommaa aloittaessa. 
  • Lehtevän kerroksen päälle voi sitten laittaa muhevaa kompostia. Tai sitä lantaa, jos sitä sattuu olemaan. Kaupasta saa kananlantarakeita, niitä voi ripotella vapaalla kädellä kompostin päälle. 
  • Jos on oikein viitseliäs ja tavaraa riittää, tässä vaiheessa voi tehdä tuplakerrokset vihreää kerrosta ja kompostia. Silloin saa myös korkeamman kohopenkin, jos sellaista tavoittelee. 
  • Päällimmäinen kerros on tietysti multaa. Itse ostan tämän päällismullan kaupasta, niin se on varmasti laadukasta. Meidän pihan savimaata ei kyllä kannata kipata kohopenkin päälle sellaisenaan. Multaa kannattaa laittaa ainakin 20 cm kerros, niin taimet saa istutettua valmiiseen kasvualustaan. 
Kohopenkkiin sopii erityisesti kasvit, jotka vaativat mehevän ja vahvan kasvualustan. Kurpitsa rakastaisi tällaista penkkiä, ja varmasti kurkut ja tomaatitkin viihtyvät. Muistathan vain, että kaikki kasvit eivät pidä toisistaan, joten tarkista kumppanuuskasvilistasta, onko suunnitelmassasi järkeä. Minun penkkiini tulee todennäköisesti kolme kesäkurpitsan tainta ja pari talvikurpitsaa, ja väleihin ehkä jotain kukkivaa koristeeksi. En varmaankaan tee ihan hirveän isoa penkkiä, koska lasagneaineksia on melko vähän. Voin sitten syksyllä kohottaa ja kohentaa penkkiä uudella kasvijätteellä, ja sitten se on ensi keväänä valmis uuteen kasvukauteen entistä ehompana!

Muut suunnitelman liittyvätkin sitten taimikasvatukseen. Multaa on kynsien alla jo aika rankasti, ei parane pureskella. Tomaatintaimet ovat jo itäneet, samoin petuniat. Basilikakin iti neljässä päivässä kylppärin lattialämmityksen päällä. Tänään nostin taimipotit valoisalle ikkunalaudalle, ja oli hauska katsoa, kuinka jo tunnissa valkoisiin varsiin tarttui hennonvihreä sävy.

Ostin kirppikseltä vitosella vanhan ikkunan. Se on kooltaan suunnilleen 40x100 cm, joten siitä saa oikein sievän kasvulaatikon kannen. Enää pitää suunnitella ja tehdä se lasvulaatikko. En ole varman, haluaisinko tehdä sen jollekin korkealle lajikkeelle, vain matalana pysyvälle. Onhan tässä vielä ainakin puolitoista kuukautta aikaa perehtyä asiaan, ja huonolla tuurilla silloinkin on vielä aivan liian kylmä.

Kevättä on kuitenkin ilmassa jo, varsinkin ensi viikolla, sen kertoo Forecan sääennustekin: