Ja jälleen tapahtuu!

Appi kaivoi salaojaa taas yhden sivustan verran lisää.

Nyt puuttuu enää sisääntulon puoleisesta sivusta puolet. Miten lie kuistin kohta tehdään..? Onneksi ei ole minun murheeni. Ihanaa, kun joku osaa tuollaiset asiat. (Itse voin keskittyä vaikkapa kokoamaan lastenhuoneen vaatekaappia, josta puuttuu vielä saranat ja ovet.)

Myös betoniauto tuli lopulta, koko viikon sateisimpana päivänä. Saunan ja pukuhuoneen lattiassa on nyt siis valu. Kuivuminen onkin sitten pitkällinen prosessi, ei tarvitse juhannussaunasta haaveilla... Jospa sitten elokuun lopussa pääsee testaamaan oman saunan löylyjä, jos oikein hyvin käy. Miehen pessimistisen arvion mukaan joulusauna voisi olla realistinen ensilöylyttelyaika.

Lapsi ja betoniauto.

Roskalava on jo haettu pois, meillä on nyt nurkissa yhden ulkorakennuksen autotallillisen verran vähemmän remonttijätettä. Seuraavaksi isken pihalla makaavan puukasan kimppuun.

Tämä kesä menee kyllä puutarhahommien suhteen haaveillessa. Olen leikannut vanhoista syreeneistä kaikki maata viistävät oksat pois, ja yrittänyt kitkeä ja katkoa pahimpia voikukkapuskia marjapensaiden ja kurttulehtiruusun juurilta, mutta asenteen on oltava se, että tänä kesänä katsotaan ja ensi kesänä toteutetaan. Harras toiveeni on, että saisin ennen syksyä istutetuksi hedelmäpuut pihalle, ja että tulevalle nurmialueelle pääsisi kylvämään ruohonsiemenet ennen syksyä. Pihassa on vielä kaksi kasaa joutomaata ja sen lisäksi sokkelissa on edelleen reikä, eli pitää varautua siihen, että kaivinkone vielä jyrää talon ympäri sokkelin viereistä kaivantoa tasoittaessaan ja ylimääräistä maata lavalle kauhoessaan.

Onpahan koko talvi aikaa suunnitella.

Toistaiseksi tämä paluumuutto ei ole aiheuttanut kovin pahoja ahdistuskohtauksia. Onhan se hämmentävää, kun kaupassa näkee vanhoja tuttuja ala-asteen ajoilta, muttei ahdistavaa. Oikeastaan yksi suurimpia ahdistusta aiheuttavia asioita on paikkakunnan tapa liikkua autolla joka paikkaan. Olin pudottaa silmät päästäni, kun armas avokkini lähti kaverinsa kanssa tuohon puolen kilometrin päähän urheilukentälle katsomaan futista - autolla! Aurinko paistoi ja leppeä kesätuuli puhalteli itikat syrjemmälle, ja nämä kaksi arjen sankaria autoilivat penkkiurheilemaan... Täällä näkee myös toista paradoksaalista ilmiötä, kun monet hieman ylipainoiset vanhemmat tuovat usein reilusti ylipainoisia lapsiaan erilaisiin jumppiin ja urheiluharkkoihin autolla, vaikka matkan puolesta kävely tai pyöräily onnistuisi vallan mainiosti. Ja kun joku tähän heti väittää, että joskus vaan aikataulujen tai kantamusten takia tarvitsee tehdä lyhyitäkin matkoja autolla, niin vastaväitteenä voin sanoa, että se on vain organisointikysymys. Minulla ei ole ajokorttia, ja olen koko kevään kuskannut lapsia hoitoon, jumppaan, uimakouluun, kirjastoon. Aina matkat eivät suju leppoisasti ja joskus kannettavaa on liikaa, mutta kaikesta on selvitty. Ainoastaan hirveän kovilla pakkasilla autoilu saattaa olla järkevin vaihtoehto - kolmevuotiaan pulkasta vaimeasti lausuma "äiti, mä en tunne mun solmia" jää kyllä elävästi mieleen...

Huomenna pakkaan puolet jääkaapin sisällöstä kylmälaukkuun ja suuntaan perheen kanssa tuttavan mökille juhannusvierailulle. Luvassa on aurinkoisen sään lisäksi perinteistä juhannuksen viettoa - tosin uskallan jo nyt luvata, ettei meidän porukasta kukaan virtsaa kokkoon eikä lähde aamuyöllä kokemaan verkkoja seisaaltaan. Hauskaa kesäjuhlaa kaikille!

Little by little.

Tässä alkaa tuntua siltä, että suurinta rasitusta remonttiin aiheuttaa jatkuva odottaminen. Ensin odoteltiin sähkäriä, sitten selvisi, ettei paikalle pitänytkään tulla sähkäriä (jota kukaan ei ollut soittanutkaan paikalle), vaan putkari. Jos joku ihmettelee, kuinka idiootti pitää olla sekoittaakseen sähkö- ja putkiasentajan, voin kertoa, että lattialämmityksiä voi tehdä (ainakin) kahdella tavalla. Urakoitsijan kanssa oli alustavasti sovittu vesikiertoisesta lattialämmityksestä (siispä putkari), mutta jossain vaiheessa olikin ollut jonkun kanssa (ei minun) puhetta sähkölämmitteisestä. Oli myös sovittu, että urakoitsija hoitaa ammattimiehet paikalle, koska jo aiemmin oli todettu, etteivät ammattimiehet välttämättä halua ottaa työpyyntöjä amatööreiltä. Viikon odotettuamme päätin harrastaa tuota aliarvostettua kommunikaation jaloa taitoa soittamalla urakoitsijalle, jolloin selvisi, että olimme odotelleet sähkäriä, jota kukaan ei ollut soittanut paikalle. Ilmeisesti paikallisen sähkärin telepaattiset kyvyt ovat päässeet ruostumaan.

Palasimme idean alkulähteille. Putkari tuli tunnissa, kiitos ja ylistys. Sitten siirryttiin sähkärin odottelusta betoniauton odotteluun. Tämä jälkimmäinen odottelu jatkuu vieläkin. Ehkä huomenna saadaan lattiaan valu, mikäli betoniauto ehtii tänne meille.

Mutta nyt pihassa on roskalava, joten tämän sateisen päivän voin käyttää heittelemällä vanhoja remonttiroskia, korkkimaton palasia, saunan paneeleita ynnä muuta sekajätettä lavalle. Onneksi eläkkeelle juuri jääneen isäni voi hyvin pyytää avuksi. Voimme viettää isä-tytär-laatuaikaa pihalla kevyen kesäsateen ropistessa sadetakin hupulle. Lapset jäävät huomenna kesälomalle kuudeksi viikoksi, joten tänään ja huomenna pitää saada kaikki täydellistä työrauhaa vaativat työt tehtyä. (As if...)


Lapsia ei pihan kaaos haittaa  - ainakaan niin kauan, kun tarzankeinu pysyy vanhassa pihatammessa.

Kodikasta!

Siivosimme keittiön kunnolla, pesin lattiat ja hain ulkona tuultuneen räsymaton sisälle. Kotipihan sireeni tuoksuu kukkakimpussa hiirenvirnan, kurjenpolven ja koiranputken kanssa. Ilta-auringosta riittää vielä juuri pohjoisikkunallekin, ja uudessa uunissa paistui tosi maukas pannari. Kyllä nyt kelpaa!

 Keittiön yläkaappien ja tiskitason välitilaan tulee vielä laatoitus, mutta sillä ei nyt ole niin tulenpalava kiire. Pääasia on, että keittiössä on hana ja tiskikone eikä mitään lapsille vaarallisia systeemejä.

Välitila on vielä aika rouhean näköinen.

Olohuone on kisakunnossa tapetointia lukuunottamatta.

Kuistille löytyi heti käyttöä.

 Samaan aikaan pihalla:

Pyykkiteline piti kipata puunkaadon tieltä, eikä sitä saa takaisin pystyyn ilman koneen apua.

Ruusun takana humala.

Vanha tammi on lasten lempipaikka.

Kesäkuu!

Tapahtunut tähän mennessä

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina kannoimme sukulaisten avustuksella koko omaisuutemme talolle. Olohuoneeseen tulevat kamppeet piti jättää kuistille, ja se olikin melkoinen näky...

Jouduimme viettämään viisi yötä evakossa vanhemmillani wc:n valmistumista odotellessa. Kyllähän siinä kestää, kun yksi mies tekee yhden asian yhtenä päivänä, ja toinen mies toisen asian toisena päivänä. Kolmantena päivänä odotellaan jälleen sitä ensimmäisenä päivänä käynyttä miestä tekemään toista asiaa, ja neljäntenä päivänä toisen päivän mies tekee toisen hommansa...  Näin on viikko mennyt  nopeasti. Luulin, että tällaista tapahtuu oikeasti vain Peter Maylen maalaistalossa Provencessa, mutta näköjään kuvio on aivan todellinen ja universaali.

Perjantaina vessassa oli muovimatto lattiassa, pönttö, lavuaari ja toimiva hana. Keittiössä ei sitten ihan niin paljon, mutta äkkiäkös sitä pari teemukia tiskaa vessan lavuaarissa (ja ruoan syö kertakäyttölautasilta)... Perjantaina saimme myös ison jääkaapin ja uuden induktiolieden - kelpaa kokkailla, kunhan keittiö valmistuu. Nyt odottelemme kauhulla paremmin asiasta ymmärtävien kommentteja tiskipöytäviritelmän suhteen. Se nimittäin huojuu ja heiluu.

Talon kahdella ulkosivulla on nyt salaojat, kolmas ja neljäs sivu saavat minun puolestani jäädä vaikka laittamatta, jos vaan pääsen siistimään pihaa! Ehkä pitää kuitenkin olla pragmaattinen ja odottaa kärsivällisesti salaojituksen valmistumista (mikä ei omien töidensä päälle sitä tekevältä appiukolta ole mikään pieni juttu), ja sitten vasta rynnätä pihamaan kimppuun. Odotellessa olen siistynyt villiintyneitä syreeneitä ja ihastellut marjapensaissa pörrääviä kimalaisia.

Eteisen metamorfoosi näkyy tässä:

2.

1.

3.

(Totuuden nimissä on sanottava, että osa eteisen seinistä loistaa edelleen sinapinkeltaisina, mutta asiaan tullee muutos tällä viikolla...)


Lattian kohtalo näkyy tässä: 

Ensin lukuisia tunteja hiomakonetta työnnellen, sitten turhautumista kulmiin jämähtäneen kipsitasoitteen takia, ja lopulta periksiannon kautta hyvään komporomissiin: lattian maalaus peittävällä ja nopeasti kuivuvalla maalilla. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää. Vaikka puolet kämpästä olisi kuin pommituksen jäljiltä, vaikka lasten lempilelut olisivat jossain muuttolaatikoiden pohjilla ja vaikka puoliso kiukkuaisi kuin peffaan ammuttu karhu, aina löytyy jotain mielialaa kohottavaa. Olohuoneessa voi katsella uutta tapettia, ja ulkoa se varsinainen keidas löytyy. Aamutee ja Hesari ulkona auringonpaisteessa - silloin ei mikään voi olla ihan kauhean pielessä. 

 

Uutta tapettia on seinässä kokonaista kaksi vuotaa.

Keidas syreenien katveessa.

Uupumus.

Hirveä hässäkkä takana. Nyt ollaan omassa talossa. Laatikoita löytyy nurkista, mutta yllättäen sohva on paikallaan ja telkkarista näkyy ohjelmaa. Sen sijaan keittiössä ei ole välitilan laatoitusta, tiskikonetta, tiskipöytää eikä -hanaa... Allaskaapin kokoaminen on aika surkuhupaisa prosessi, kun aina, kun toinen pää on kohdallaan, toinen huojuu. Lienee tarpeen turvautua urakoitsijan apuun. Meillä on nyt vino allaskaappi, ja sen päällä huojuva tiskitaso. Great.

Voisin nukkua viikon putkeen. Sen sijaan ryhdistäydyn huomenaamulla, soitan urakoitsijalle ja putkarille, puran laatikoista kirjoja hyllyyn, siivoan keittiötä ja makselen laskuja. Ja ehkä päivitän kuvia tänne.