30. tammikuuta 2013

Nuhaa, yskää, nuoskaa, loskaa

Koko päivän satoi lunta, ja samalla parin asteen pakkanen alkoi leuhtua nollalukemiin. Mies taisi saada suhteellisen hyvän lihaskuntotunnin kolan parissa. Huomisaamuna saattaa olla sama urakka edessä, mikäli pyrytys ei lopu...

Kovasti jo syyhyttäisi aloitella taas jonkun huoneen laittamista, muttei ole aikaa eikä rahaa. Olen katsellut vähän maalisävyjä yläkerran wc:n seiniä ajatellen, mutta pitäisi päästä näkemään sävyt värikartasta, enkä ikinä ehdi rautakauppaan arkisin. Yläkerran wc on vielä pienempi kuin mikroskooppisen pieni alakerran wc, joten tilaan ei todellakaan mahdu kuin wc-istuin ja pesuallas. Pesuallasta ei ehkä edes tarvitse vaihtaa, mutta täytyypä kysyä joltain paremmin asioista tietävältä, josko se vaikuttaa vielä kaikin puolin käyttökuntoiselta. Hana on kuitenkin vaihdettava, ja wc-istuinkin saisi puolestani olla uusi ja varmasti ehjä.

Aloittelen yleistä talonkohennusprojektia siivoilemalla viimeisiä muuton jäljiltä jaloissa pyöriviä nyssäköitä, joita on kiireellä tungettu keskikerroksen joka komeroon viime kesäkuussa. Vintitkin pitäisi siivota, kunhan viikonlopulle sattuisi tarpeeksi lämmin ilma - kunnon pakkaskelillä siellä ei oleskele kuin paksun karvapeitteen omaava olento, eivätkä meidän kissat valitettavasti osaa järjestellä laatikoita.


20. tammikuuta 2013

Yölinjallain

Tällä hetkellä vapaa-aikaa on niin vähän, että kaikki tällainen vähemmän pakollinen, kuten blogin päivittäminen, pitää tehdä kalenteriin ennalta varattuna aikana. Parina iltana olen jo harkinnut pienen päivityksen kirjoittamista, mutta todennut, että asioilla on järjestyksensä. Olen töissä aamuisin, iltapäivisin ja iltaisin. Kun en ole töissä, olen lasten kanssa. Johonkin väliin yritän myös sovittaa kuntosalilla tai ohjatuilla tunneilla käymistä, koska a) se tekee sekä päälle että vartalolle hirmu hyvää, ja b) täällä kaikki, toistan kaikki, tasapainoisen ihmisen leimaa havittelevat ihmiset ajavat autoilla jonkun liikuntapaikan äärelle vähintään kerran-pari viikossa. Itse en aja, mutta olen yrittänyt töiden jälkeen kipittää puolijuoksua banaani tai energiapatukka suussa salille. Kyytikin kelpaa, jos tuttuja osuu kohdalle (ja osuuhan niitä, ks. kohta b).

Töiden yksi hyvä puoli on palkka. Kun päästään helmikuulle, summaan menot ja tulot ja vihdoinkin soitan putkarille, jos viivan alle jää yhtään ylimääräistä. Tahdon sen yläkerran wc:n käyttökuntoiseksi ja pian! Periaatteessa seinät voisi tasoittaa, pestä ja maalata jo nyt, alle kymmenen seinäneliön maalaaminen ei vie paljon maalia eikä aikaa. Täytyy alkaa fiilistellä sopivaa maalisävyä. Yläkerran aulankin voisi maalata samalla, joten jotain yhteensopivaa ainakin...

Muuten tänne ei kuulu mitään erityistä. Talo on osoittautunut omilla ehdoillaan ihan talvenkestäväksi. Kylmällä kuistilla on sähköllä toimiva varaava pikkupatteri, joka varmistaa, että lämpötila pysyy +5 ja +15 asteen välillä. Pahimmilla pakkasilla lasten ulkohaalarit tuodaan yöksi sisäeteiseen, mutta muulloin riittää parin minuutin lämmitys eteisen pikkupatterin päällä.
Porraskäytävä on kylmä, mutta jos portaikon ja eteisen välisen sisäoven jättää auki, lämpötilaero tasoittuu. Yläkerran aula on kylmä johtuen aulan rikkinäisestä patterista. Omat konstit eivät tepsineet, joten korjataan, kun on rahaa.
Kellarikerroksessa sijaitsevat, uudistetut saunatilat ovat hyvät ja toimivat. Saunasta saa hyvät löylyt, suihkutila toimii arkikäytössä, pyykit mahtuvat nipinnapin narulle, ja tuuletuskin on onnistunut toistaiseksi hyvin. Pitää vain välttää kolmen koneellisen pesemistä putkeen - yksi päivässä on maksimi. Hieman haastavaa nelihenkisessä perheessä, mutta toistaiseksi mennään näillä. Huhtikuussa pyykkejä saa jo ulos kuivumaan aurinkoisina päivinä. Pikkulintujen kiihtynyt laulu tuokin jo kevään mieleen, vaikka helmikuu saattaa heittää hurjat pakkaset ja metrin uutta lunta. Kevättä kohden kuitenkin mennään!


5. tammikuuta 2013

Juhlien jälkeen koittaa arki.

Otsikolla viittaan ensisijaisesti siihen, että remonttilaina on nyt käytetty viimeistä senttiä myöten. Lisääkin on jo haettu, vaan ei vielä saatu. Toivottavasti pian tulee. Käyttämämme rakennusliikkeen lasku osui juuri siihen arvioidun hintahaarukan yläreunaan, mikä on varmaan merkki ihan hyvästä hintalaatusuhteesta.

Rempparahat on siis loppu, eli ei tarvitse haaveilla yläkerran vessan käyttöönotosta ihan vielä. Eteisen rikkoontunutta lamppua korjaamaan ei myöskään voi soittaa sähkäriä aivan vielä, varsinkin kun itse olen ollut joulukuun ajan tekemättä töitä, eli toisin sanoen palkatta. Kokonaisuuden kruunaa palava rakkaus erääseen suurkaupunkiin, jonka johdosta me kohtuuden ystävät varasimme juuri lennot Lontooseen koko perheelle kesän alkuun! Eli edessä on vyön kiristystä (muutenkin kuin juuri alkaneen laihdutuskuurini merkeissä) ja perehtyminen edullisiin mutta maukkaisiin perinneruokiin kuten uunipuuro ja mehukeitto... Tammialet saavat nyt jäädä väliin, ja Ikean reissultakin haen vain olennaisen eli pari kappaleita näitä mahtavia ruokapöydän tuoleja, jotka pienestä hinnastaan huolimatta ovat ainoat tuolit, jotka eivät koskaan ole menneet meillä rikki käytössä.

Tulevalle vuodelle uskallan ennustaa penninvenytyksen lisäksi jonkinlaisia muutoksia, sillä aion vihdoin kirjoittaa sen kaksi vuotta sivussa roikkuneen graduni valmiiksi ja päästä vähintäänkin työmarkkinatuen piiriin, jos en sitten kokopäiväisiin töihin. Tavoitteena ehkä varsin kohtuullinen, mutta on se sitten niin vaikeaa saada 80:aa sivua kasaan aiheesta, jota on ryhtynyt tutkimaan mottonaan "tästä ei ole vielä akateemisia julkaisuja". 

Summa summarum: rahahanat kiinni remontin suhteen. Vessa-asiaan palataan, kun taloustilanne kattaa sekä uuden lisälainan lyhennykset että hintalappujen tiirailuista vapaat ruokaostokset.