Huhtikuun viimeinen päivä, vappuaatto.

Nyt vaan fiilistellään. Tänään Keski-Suomen yli on kulkenut lukuisia sadepilviä, joten vuoroin on satanut rakeita viistoon ja sitten kohta ihana aurinko on valaissut puiden oksilla kimaltavat vesipisarat. Itsekin olen ollut tänään hieman jakomielisellä tuulella, sillä sain graduni lähestulkoon valmiiksi. Enää puuttuu tiivistelmä kahdella kielellä ja lopuksi gradun printtaus ja lähetys valtsikalle. Gradun viimeistely on saanut minut suorastaan euforiseksi, eikä täpinää ole vähentänyt se valtaisa teen ja kahvin määrä, jonka olen tänään nauttinut -  ja sokerina pohjalla on eräs ihana uutinen, jonka tänään kuulin. Kyllä osaa olla mukavaa!

Pihassa näyttää kännykkäkameran linssin läpi tältä:

Itäisen rajan kiviaidan kupeessa krookukset jo kukkivat.

Etelästä päin uusi nurmialue näyttää tältä. Luumupuun taimen ympärillä on krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja.

Varjoisan takapihan pikkupenkki.

Rusakko ei näitä syönyt, vaikka vierestä vei krookukset! Kyseessä Sofian suosikki, ruohosipuli.

Noel etsii tammenterhoja. Vain tyhjiä kuoria löytyy...

Pihalaatoituksen vierestä löytyy tällainen kukkapenkin alku. Täytyy vielä istuttaa perennoja taustalle. 

Syreenin varjossakin on jokunen yksilö, kun en muutakaan paikkaa enää keksinyt.

Remonttiajatuksia, pitkästä aikaa.

Täytyy sanoa, että tänä keväänä en ole juurikaan ajatellut remonttia. Tuo suuren pihan kunnostaminen on sen sijaan ollut mielen päällä ihan koko ajan. Yöpöydällä on puolen metrin korkuinen pino puutarhakirjoja ja läppärillä excel-taulukossa pihasuunnitelmat (älkää naurako siellä!). Mutta eihän tämä talokaan nyt ihan priimakunnossa vielä ole.

Verolappusia katsellessani totesin, että joulukuussa voisi varmaan viimeistään toteuttaa jonkun projektin. Omalla listallani kärkipäässä olisi takka tai pönttöuuni. Sen kanssa jos hankkisi ilmalämpöpumpun, saisi vähentää muuta lämmitystä täältä keskikerroksesta huomattavasti. Ilpin saisi parilla tonnilla, takkaan saa ilmeisesti varata neljästä viiteen tuhanteen euroa. Kyllä se siis vähän veronpalautuspotin ylittää :D Mutta jospa nyt edes jommankumman saisi vielä tämän vuoden puolella.

Kesän urakkana on tapetoida lastenhuone. Mietin, pitäiskö tapetoinnin yhteydessä pyytää sähkäriä lisäämään pari pistorasiaa, siellä kun ei ole kuin yhdet ikkunan molemmin puolin, eikä se oikein enää meinaa riittää muksuille, kun työpöydillekin saisi tulla valoa.

Lastenhuoneen lattiallekin haluaisin tehdä jotain, en vaan ole materiaalista varma. Tällä hetkellä siellä on kylmä, ruma ja likainen linoleum. Suhteellisen halpoja ja helppoja vaihtoehtoja olisi laminaatti, uusi linoleumi tai muovimatto. Laminaatti on kylmä, muovimatto ei hengitä, uusi linoleum taas kuulostaa ikävältä, koska tuo nykyinenkin on kylmä, ruma ja hankala puhdistaa. Hankala vaihtoehto taas olisi linoleumin poistaminen ja lattian hiominen, mutta been there, done that - ei pysty enää. Voi siis olla, että tällä erää lastenhuoneeseen tulee vain uudet tapetit ja isompi matto peittämään kylmää lattiaa...

Mutta nyt ulkona paistaa aurinko ja kukkapenkistä on kohonnut sieltä täältä aivan upeita kevätkurjenmiekkoja, joita en edes muistanut istuttaneeni. Täytyy lähteä ihastelemaan uusia tulokkaita!

Tuomiopäivä, tai oikeastaan kaksi.

Kävin tuossa äsken käyskentelemässä pihalla, tekemässä jokapäiväisen kukkapenkkikierrokseni. Tällä kertaa meinasi lähteä jalat alta, kun pääsin ison tammen alla olevan pääkukkapenkin luokse, sillä joku ryökäle oli syönyt sieltä kaikki krookukset! Jokaisen suuren, kukkivan yksilön, ja vielä kaikki nuputkin. Tarkalleen ottaan 28 syötyä ja yksi ehjä jäljellä. Meinasi itku tulla. Krookuksia kasvaa muissa penkeissä jokunen siellä täällä, mutta tuo iso, pyöreä penkki oli se paras, ja siellä oli kaikki ne isommat moniväriset krookukset, jotka maksoivatkin paljon enemmän kuin tavalliset. Nyt siellä ei ole kuin puoliksi purtuja lehtiä... Kai ne sipulit siitä ensi vuonna taas nostavat kukkavartta, mutta taidan siirtää ainakin ne krookuksen sipulit toiseen penkkiin, lähemmäs taloa. Jospa sieltä eivät yöeläimet uskaltaisi käydä napsimassa herkkujaan.

Ja tämän arkiviikon kruunasi eilinen löytö: tulin töistä, kissa juoksi pihalta sisälle. Hetken kuluttua menin keittiöön ja miten hurmaavaa: kissa söi keittiön maton päällä päätöntä oravaa. (Pää oli jo kissan masussa.) Nostin vielä lämpimän oravanruhon roskiin, kissan alakertaan jäähylle ja maton kuistille odottamaan pesua. Ja taas syletti.

Nauti tässä nyt sitten keväästä!

Viikoittainen kevätkatsaus.

Nyt alkaa näyttää normaalimmalta. Vietin tiistain Tampereella koulutuksessa pimennysverhojen takana, joten kotiin tultuani oli katkeransuloista huomata, että takana oli kevään lämpimin päivä. Lumet olivat sulaneet yhdessä päivässä aivan hurjasti!

Kyllä meillä silti vielä valkoista riittää. Tämä on näkymä, kun seisoo itärajan kiviaidalla ja katselee kaakkoon päin. Routakumpuja, mutaa ja lunta. Tästä ei muuten saa kävellä, siinä on syksyllä istutettu nurmikonalku, joka ehkä vielä juhannukseen mennessä kuivuu, kasvaa ja voimistuu...

Kukkasipuleita tuli istutettua toistasataa, jospa edes kolmasosa olisi säästynyt myyriltä. Osa sipulijemmoista on vielä lumen alla, mutta siinä edellisessäkin postauksessa esitellyssä ruusupenkissä näyttää nyt tältä:

Mikähän tästä nousee? Helmililja vai voiko olla kirjopikarililjaa? Vai tulppaani?

Ja lopulta, näistä kompostorin lähellä kasvavista alkuperäisasukeista otin kuvan viime vuonna 27.4., jolloin nuput olivat jo vähän enemmän auenneet. Nyt näkyy kuitenkin jo terälehtien väri, eikä mene enää montaa lämmintä päivää, kun ensimmäiset kukat aukeavat... 

Kevättä rinnassa.

Terveisiä vaan Helsingin puutarhamessuilta! Väkeä oli sateisena lauantaina riittävästi, jos nätisti asian muotoilen. Kaikkien satojen ihastuttavien taimien lisäksi oli hauska huomata tuttu ja aina yhtä liikuttava näky: siemenkojun reunatolppaan nojaili uupuneen näköinen vanha mies, joka kärsivällisesti nyökkäili noin neljääkymmentä siemenpussia toisessa kädessä pitelevälle ja toisella kädellä lisää kahmivalle vaimolleen, että täällä ollaan, senkun ostat vaan, kyllä minä kannan ne (kuten aina ennenkin). Katse oli sellainen, että tästä kaikesta huolimatta minä tuota naista rakastan.

Itse yritin pysyä kohtuudessa messuilla, ostin vaan jokusen pionin juurakon ja särkynyttäsydäntä molemmissa väreissä. Niin ja jokusen pussin siemeniä, mutta oikeasti ihan vähän vaan. Ensi vuonna sitten uusille messuille, kun tuntee tätä omaa pihaa vähän paremmin.

Kylmäkuistilla alkaa olla tungosta. Parhaillaankin on tuossa kouliminen kesken,  ruokapöytä täynnä multaa ja tyhjiä purkkeja, pidin vaan reilun tunnin mittaisen gradutauon. Asioilla pitää olla joku tärkeysjärjestys, ja tällä hetkellä gradun loppuun saattaminen kiilaa aika lähelle kasvien suuriksi saattelemista.

Mutta päivän yllätys löytyi ulkoa. Kyllä muuten kiljaisin, ja niin kiljaisi lapsetkin (tosin ehkä eri syystä). Talon itäisen kiviaidan tuntumassa on kohta, jossa on talvella kulkenut polku ja joka on siksi sulanut jo nyt. Se sattuu olemaan juuri se kohta, johon istutin syksyllä ne ruusuntaimet ja seuraksi jokusen kukkasipulin. Lopun varmaan arvaattekin...

Ei tästä voi enää mieliala parantua! Eilen satoi vettä, mutten nähnyt pisaraakaan, sillä olin koko päivän messuilemassa. Tänään aurinko alkoi iltapäivällä pilkistellä muualle suuntaavien pilvien välistä, ja pihalta löytyy tällainen ihana yllätys. Bliss.

Kiire, aina vaan enemmän

Huhtikuun alku on mennyt ihan hetkessä. Töitä, kokouksia ja luottamistehtäviä riittää joka päivälle, ja liikkuakin pitäisi. Kotona on kaksi leikki-ikäistä, jotka onneksi välillä tajuavat, että leikkiä voi ilman aikuisiakin. Talolle en ole suonut ajatustakaan pitkään aikaan.

Viikonloppu oli oikein mukava. Tänään etsimme piharakennuksen kätköistä viime vuoden lopulla tilatun paketin, josta paljastui Sofialle tuliterä pinkki polkupyörä. Voi sitä iloa!

 Pihalla ei vielä ihan hirveästi voi puuhailla. Tänään tyhjensin kompostorista noin neljäsosan, tavara oli jo aika valmista, joten otin sitä erilliseen astiaan odottamaan käyttöä. Pikkuisen otin kompostia sisällekin, laitoin sitä turveruukkujen pohjalle, kun koulin lisää tomaatintaimia. Tänään myös ensimmäistä kertaa lannoitin kaikki taimet - melkoinen kanankakan löyhkä oli kuistilla sen jälkeen!

Kelloköynnös.

Basilika.

Persilja juuri koulittuna.

Osa tomateista vielä yhteisruukussa.

Olen lähdössä ensi lauantaina Helsinkiin puutarhamessuille, jippii! Täytyy varmaan nostaa tietty määrä käteistä ja pidättäytyä siinä, ettei tule ylilyöntejä (riski on olemassa, epäilen)...

Kyllä kevät pikkuhiljaa tulee, vaikkei sitä ehtisi huomatakaan. Piha on sulamisen myötä routinut tosi hurjasti, joten täytyy kyllä muistaa tämä, jos alkaa tehdä mieli laatoitusta tai jotain järeämpää terassirakennelmaa. Lunta on edelleen polveen saakka, muttei enää reiteen. Eteläseinustalle saa olla heittelemässä lunta jatkuvasti, jottei puolen metrin päässä sokkelista alkava uusi nurmikko ihan innostuisi vielä. En heitä ihan sokkeliin asti, mutta siihen hentoisten ruohontainten päälle. Ja joka toinen päivä saa pistää uutta lunta, kun edelliset ottavat ja sulavat. Terminen kevät koittaa kuitenkin jo loppuviikosta, mikäli ennusteet pitävät paikkaansa:

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kyllä se kevät väkisinkin tulee, ja kesä myös. Kesällä taidamme lomailla pitkään ja hartaasti, kaikki taitavat olla sen tarpeessa. Hommat ei lopu, mutta ainakin ehtii miettiä ja toteuttaa suunnitelmia kaikessa rauhassa...

Noel auttaa jään rikkomisessa.

Huhtikuu.

Takana on monta ihanan aurinkoista päivää, ja vielä on muutamaksi päiväksi luvattu samanlaista keliä. Vaikka yöllä on hyytävä pakkanen, aurinko ehtii silti päivän mittaan sulattaa lunta katolta ja pihasta. Nämä suuret lämpötilanvaihtelut tekevät kaksi kasvatuksellista asiaa hankaliksi: ensinnäkin lapsia on tosi vaikea pukea hoitoon, kun aamulla, lähtiessämme kävelemään kilometrin matkaa, pakkasta voi olla -8 C tai enemmänkin. Iltapäivällä lapset tulevat hoidosta hikisinä, kun mittari on reilusti plussan puolella, eikä kukaan ole huomannut sanoa, ettei villapukua ehkä enää tarvitsekaan välikausihaalarin alle...
Toinen kasvatuksellinen asia liittyy taimien kasvatukseen. Joudun edelleen siirtämään suurimman osan taimista yöksi sisälle kuistilta, sillä kovana pakkasyönä kuistilla on lämpöä vain muutaman asteen plussan puolelle. Yleensä aamulla katsoessani mittarissa on ollut jotain 7 ja 12 asteen väliin, koska pidän pikkuista sähköpatteria päällä öiseen aikaan. Jos pakkasta on ollut normaalia enemmän, kuistikin on normaalia kylmempi. En uskalla ottaa sitä riskiä, että huolella kasvattamani tomaatintaimet jäätyvät tai niiden kukinta sitten tulevaisuudessa vahingoittuu vauvataimena koettujen kärsimysten takia. Edelleen siis kiikutan taimia päiväksi kuistille, yöksi jääkaapin tai pakastimen päälle.

Tomaatintaimet kertaalleen koulittuina.

Eturivin persiljat kaipaavat jo suurempaa kasvualustaa.

  

Kuistin ikkunalaudat ovat täydelliset taimikasvatukseen!

 Lasten harmiksi pihan suuri vesilätäkkö otti ja suli pois. Uusiakin lienee tiedossa, mutta vähän eri kohtiin. Maan routimisen näkee jo ihan selvästi - täytyy muistaa tämä, jos alkaa joskus rakentaa pergolaa tai grillikatosta pihalle...

Lunta riittää vielä ihan hirveästi, varsinkin pohjoispuolella, missä sulamista ei juurikaan ole tapahtunut. Tässä kuvassa kuvaajan selän takana on pohjoinen ja alkuillan aurinko paistaa jo lännestä.

Lännen puoleinen piha on jo osin sula. Jokohan lumikolan voisi viedä varastoon?

Kotitiemme näyttää tältä tänään. Liukasta on!