23. joulukuuta 2014

Taas käymme joulun viettohon...

Lapset nukkuvat jo huoneessaan. Toisen pellavapään unen keskeyttää välillä kiihkeä yskänkohtaus, mutta onneksi lapsen uni on raskasta ja kestää pahemmankin puuskan.

Täällä keskikerroksessa tuoksuu hyasintti, kuusi, kynttilä ja kattilallinen perunoita. Meneillään on siis Operaatio Perunalaatikko. Imeltymisen menestys on ollut vaihtelevaa edellisinä vuosina, joten tänä vuonna googlettelin asiaa vähän tarkemmin. Tämän vuoden ohjeet löytyvät täältä. Yritän ehtiä laittaa laatikon uuniin imeltymään vielä muutamaksi tunniksi, kenties siinä piilee onnistuisen ydin. Olemme perinteisesti miehen kanssa valvoneet aika myöhään aatonaattona, joten onhan tässä vielä aikaa. Kissat nuokkuvat lämpöisissä paikoissa ja kellarista löytyy punaviiniä, mikäli tilanne vaatii sitä.

Jouluna pitäisi ennen kaikkea nauttia, ja tänä vuonna olen kyllä onnistunut olemaan stressaamatta. Stressiä aiheuttaa oikeastaan vain tekemättömät työt, ja juuri nyt niitä ei ole (kunhan tuo laatikko valmistuu). Takana on hyvä vuosi, lapset ovat jo isoja ja ihania, tunnen oloni jo kohtalaisen tasapainoiseksi kaamosoireilun jäljiltä, ja mikä parasta juuri nyt: talvipäivänseisaus on takana ja valoisa aika edessä! Ateistina juhlin joulussa pimeän ajan loppua ja valon vähittäistä palaamista. Viherpeukalona juhlin tulevaa kasvukautta. Auringonpalvojana juhlin tulevaa kesää.

Kissan joulu.

18. joulukuuta 2014

You better be good

Joulu lähestyy, mutta täällä yritetään ensin selättää esikoisen synttärit. Huomenna tulevat kaverit, viikonloppuna sukulaiset ja perhetutut. Täällä esi-isien seudulla, tai proosallisemmin lähempänä sukulaisia, synttäritkin ovat aivat eri kokoluokan bakkanaali kuin mihin totuimme omissa oloissamme Keravalla. Toistaiseksi olen leiponut kolme kuivakakkua ja pellillisen mokkapaloja. Vielä olisi tehtävä kolme juustokakkua. Okei, ehkä vähän liioittelen tarjoomusten kanssa, mutta olisihan se mukavaa, että lapsille jäisi vielä herkuteltavaa juhlien jälkeenkin. Joululoma on kuitenkin vain kerran vuodessa!

Minulla oli tänään viimeinen työpäivä tämän vuoden puolellla. 7.1. on seuraavan kerran tallusteltava toisten muksuja opettamaan. Olin juuri kaksi viikkoa lukiolla, ja oli kyllä tosi mukavaa. Aina on yhtä haikea olo päättää sijaisuus siellä, koska ilmapiiri on niin mainio sekä opehuoneessa että luokkien puolella.

Kotona on jo siistiä ja jouluisaa. Tuomme kuusen sisälle lauantaina, koulun joulujuhlan jälkeen. Siinä on lapsille kätevä tapa purkaa jännitystään loman alkamisen johdosta. Mekin saamme miehen kanssa ehkä hengähtää ja juoda kupilliset kahvia, kun muksut tappelevat kimaltavimmista koristeista ja suurimmista palloista..!


Niin ja piparitaikinaa on vielä vähän pakkasessa. Silläkin saa lapset kätevästi puuhakkaiksi ja sopuisiksi. Vielä kun antaa koristelutarvikkeet pikku taiteilijoille, niin tuloksena on näyttäviä pipareita ja teekupillisestaan rauhassa nauttinut vanhempi.

2. joulukuuta 2014

Vapaa-aika tuplaantui juuri.

- Tai siltä nyt ainakin tuntuu. Pidin tänä iltana viimeisen työväenopiston tuntini tämän vuoden puolella. Seuraavan viiden viikon ajan maanantai- ja tiistai-illat ovat vapaita, jee! Tykkään kovasti opettaa työväenopistolla, mutta minulla alkaa tammikuussa jo neljäs vuosi iltatöitä. Lapset edelleen nurisevat joka maanantai, kun lähden töihin ennen kuutta illalla. Tai no, maanantai-iltaisin protesti on vielä aika näennäistä, mutta tiistaisin molemmat kiukkuavat, kun tulen päivätöistä kahden ja kolmen välillä ja lähden neljän-viiden aikaan takaisin. Joinain tiistaina en edes tule välissä käymään kotona, jottei tule ylimääräisiä heipan sanomisia keskelle päivää. Ei paljon lohduta, että ehdin vielä nipinnapin nukuttamaan lapset illalla. Siinä pitäisi sitten kertoa päivän kuulumiset ja halia oikein kunnolla, mutta kello tikittää ja nukkumatti odottelee jo kärsimättömänä...

Iltatöistä tulikin hyvä aasinsilta opiskeluhommiin. Mitä minusta tulee isona -projekti on nyt edennyt sille asteelle, että olen pohdiskellut ääneen sosiaalityön opiskelun mahdollisuutta, ja lähes kaikkien tuttujen mielestä minä olisin oikein hyvä työntekijä sille alalle. Itse ehkä vielä kärsin pienestä epäuskon tunteesta (se on niin kovin hands on -työtä, ja olen jotenkin mieltänyt itseni teoreettisemmaksi ihmiseksi, tosin taidan olla väärässä), mutta ilmoittauduin nyt kuitenkin johdantokurssille ja maksoin 50 euroa kurssimaksua. Kurssitehtävät ainakin ovat selkeät, kunhan nyt jossain välissä ehtisin lukea ne kaksi vaadittavaa kirjaa!

Huomenna tilille kolahtaa veronpalautukset. Lähden mahdollisesti heti jouluostoksille suurempaan kaupunkiin, jos vain ei tule töitä lyhyellä varoajalla. En enää edes muista, miltä tuntuu, kun voi suunnitella itse elämäänsä ja suunnitelmat pitävät. Minun kaikki päiväaikaan sijoittuvat menoni ovat ehdollisia, "jos ei tule töitä". Voisi tietysti olla sopimatta päivämenoja, mutta kun puolisoni joutuu joskus, kuten tällä viikolla, tekemään iltavuoroja sairauspoissaolojen takia, joten perheen toinen vanhempi onkin nyt illat pois kotoa. Ja koska viime vuonna juoksin hakemaan miehelle joululahjat kahdessakymmenessä minuutissa sillä aikaa, kun minut keskustaan autolla kuskannut ope vei koiransa koirahotelliin, voisin tänä vuonna valmistautua vähän paremmin. Sitä paitsi, kuopuksella on synttärit jo parin viikon päästä, ja olisi ihan kiva ostaa lahja ajatuksella. 

Tein teininä ja nuorena aikuisena säännöllisesti "nousussa" ja "laskussa" -listat. Taidan elvyttää perinteen tämän yhden kerran. Ja sitten nukkumaan, ennen kuin häpeän puna nousee poskille...

NOUSUSSA
Sosiaalihuollon historia (ja kyllä nukuttaa)
Downton Abbey (ehdin jo huolestua, mutta tänään oli upea jakso)
Loman odotus
Lidlin hasselpähkinäjäätelö
Ym. johdosta paino

LASKUSSA
Liikuntainto (syytän pimeyttä)
Yskä (lapsilla jatkuu vaan)
Öljylämmitys 
Siivoaminen (ei jaksaisi sitäkään)



24. marraskuuta 2014

Still alive!

Viimeinen viikko tätä kuukautta! Elämä tuskin muuttuu auvoisemmaksi joulukuun ensimmäisenä päivänä, mutta ainakin ollaan lähempänä talvipäivänseisausta ja valoisaan päin kulkua. Ja pakko sanoa, lapsiperheessä joulukuu on maaginen kuukausi. Kalenterit pitää ripustaa seinälle, kieli keskellä suuta taiteillut askartelut laitetaan kunniapaikoille ja joka päivä lasketaan päiviä jouluun. Esikoinen odottaa joulun lisäksi synttäreitään. Tänä vuonna osuvat onneksi lauantaille. Perjantaina, vikan koulupäivän jälkeen, voi juhlia kavereiden kanssa, ja lauantaina sitten kahvitellaan satunnaisten sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Kun siitä on selvitty, kakunjämät kaappiin ja mars joulun kimppuun!

Minulla oli pari arkivapaata viime viikolla. Ehdin hieman ajatella ja perehtyä asiaan, ja olen nyt kohtalaisen vakuuttunut siitä, että minun kannattaa opiskella vielä jotain käytännönläheisempää tämän huipputyöllistävän maailmanpolitiikan lisäksi... Selvittelen paraikaa, mitä voisin tehdä tuossa Jyväskylässä joko Avoimen yliopiston tai ihan sen oikean alaisuudessa, Sosiaalityö on aina kiinnostanut ihan vähäsen, mutta tässä pari vuotta kouluissa pyörineenä olen huomannut, että ala on moninainen ja että välillä tekisi mieli auttaa oppilaita muunkin, kuin koulun suhteen. Sitä siis. Maailmanparannusta voi varmasti harrastaa pienemmässäkin mittakaavassa. Ja kuten totesin, tuolla alalla olisi todella monenlaisia töitä tarjolla. Selvitystyö jatkuu, ensin pitäisi saada joku vastaamaan puhelimeen opintoneuvonnassa (déjà vu hyvin vahvasti!)...

9. marraskuuta 2014

Arkista raadantaa.

Kyllä se vain niin on, että marraskuut ovat minulle vuosi vuodelta raskaampia. Tämä kaamosoireilu on aivan sietämätöntä, ihan kuin kärsisi puolentoista kuukauden ajan putkeen pms-oireista! Itsenäisyyspäivän tienoilla yleensä jo helpottaa, kun joulukiireet alkavat vallata mielen, ja hyvällä tuurilla luntakin on jo satanut. Mutta tämä marraskuu! Olen ehkä hieman kateellinen niille työväenopiston opiskelijoilleni, jotka ilmoittavat lokakuun lopulla tarvitsevansa vähän läksyjä ennakkoon, koska aikovat viettää marraskuun jossain aurinkoisessa maassa. Joulukuun alussa he tulevat rentoutuneina ja ruskettuneina takaisin, yrittäen hehkua energiaa meihin kuolonkalpeisiin haamuihin.

Kotonakin alkaa taas huomata kaikenlaisia pieniä ongelmia, kun kaikki hellyys ja huomio ei kiinnity puutarhaan. Makuuhuoneemme kattolamppu reistailee, ongelma lienee vanhassa sähköjohdossa. Yläkerran vessan liitos tuntuu vähän epäilyttävältä ja vessassa on jatkuvasti viemärin haju, joten putkarinkin vierailu olisi varmaan tarpeen. Lisäksi tarvitsemme kipeästi tavallisen, edestä avattavan pakastimen, koska pieni arkkumme on täpötäynnä ja varmaan tulee jatkossakin olemaan, jos säilömme edes murto-osan pihan antimista...

Veronpalautusrahat on siis taas jo etukäteen sijoitettu. Eipähän tarvitse pähkäillä, mitä kivaa niillä tekisi.

2. marraskuuta 2014

Masentaako marraskuu tänä vuonna?

Yleisesti ottaen vihaan marraskuuta. Saan vahvoja kaamosoireita pimeydestä. Sisäinen kelloni ei meinaa millään toimia, kun aamulla ei ole valoisaa ollenkaan, eikä hämärän tullessa voikaan mennä vielä nukkumaan. Koko ajan väsyttää, koko ajan tekee mieli syödä, eikä liikunta huvita ollenkaan.

Tänä vuonna olen toiveikas marraskuun suhteen. Jos on leutoa, voin hyvin lenkkeillä iltaisin. Olen syönyt vähemmän makeaa muutenkin, joten ehkä mieliteot eivät tulekaan niin vahvoina. Ja ainakin toistaiseksi töitä on ollut niin paljon, etten ole juurikaan ehtinyt vaipua marraskoomaan.

Reseptini marraskuusta hengissä selviämiseen on siis lenkkeilyä, työntekoa ja vapaa-ajan pyhittämistä oikeasti kivoille asioille. Reilun kuukauden päästä tiedän, toimiko se.


Ja onhan marraskuussa hyviäkin hetkiä. Eilen oli ihanan kaunis ilma, haravoin hirveällä tarmolla jäistä lehtimattoa tammen alta ja kärräsin lehtiä kompostiin. Mies kävi pyörähtämässä pihalla kameran kanssa sillä välin. Onneksi kävi, sillä tällaisia päiviä ei välttämättä tule kovin usein...


19. lokakuuta 2014

Bittersweet symphony

Olipa taas ihanaa olla Lontoossa! Olen viettänyt kohtalaisen paljon aikaa kaupungissa, tai oikeammin sanottuna olen käynyt Lontoossa lukuisia kertoja. Pisin pätkä oli yläasteen jälkeen au pairina Lontoossa viettämäni kesä. Walesissa asuessani kävin melkein joka toinen kuukausi pääkaupungissa. Takaisin Suomeen muutettuani olen pyrkinyt käymään Lontoossa edes parin vuoden välein, koska sinne on aina ikävä. Tämä viimeisin reissu taisi olla viides kymmenen vuoden sisään.




Aina Lontoossa ollessani mietin, miten ihanaa siellä olisi asua. Vanhat tiilifasadit, upeasti kukkaistutuksin koristellut parvekkeet ja sisäänkäynnit, muurien peittämät takapihat, joista näkee vain vilauksen korkeimmista puista. Ikivanhat lehtipuut, jotka levittelevät käppyräisiä oksiaan aukioiden reunoilla. Puistot - kaupungin keuhkot - joissa voi pysähtyä juomaan kahvia puiselle penkille lintulammen edustalle. Oravat tulevat hakemaan pähkinöitä kädestä ja vesirajassa joutsenet pitävät pulut kurissa majesteetillisen matalalla vaakunnallaan.




Britit eivät harrasta pitkiä lounaita, vaan kylmä valmisruoka napataan jostain lukuisista kaupoista, ja se syödään hyvällä ilmalla lähipuistossa. Nyt ei ole kyse mistään äitien tekemästä nakit ja muusi-annoksesta, vaan supermarketeissa ja apteekkeinakin toimivissa monitoimikaupoissa on tarjolla hirveät määrät terveellistä ja maukasta ruokaa. Vaikka rakastan myös kolmioleipiä, oli ihanaa syödä pieni annos marokkolaista couscoussalaattia ja toinen sushia. Kaverin kanssa voi jakaa tuoreen maalaispatongin ja purkillisen samana päivänä tehtyä hummusta. Jälkiruoaksi voi napata jonkun lukuisista hedelmäsalaateista. Suosikissani oli mansikoita, karhunvatukoita, viinirypäleitä ja pensasmustikoita.

Ja se ihmisten määrä! Oxford Street on aivan kauhea ruuhka-aikaan, mutta lapset tahtoivat Hamleysille, mies HMV:lle ja minä Marks&Spencerille, joten tungoksen sekaan oli ahtauduttava. Onpahan jotain, mitä muistella, kun täällä kotikylässä lenkillä käydessään kävelee pääkadun halki ketään kohtaamatta.


Kotiintulo oli melkoisen kylmäävä: olimme lähteneet t-paitakeleistä, ja lentokoneesta noustuamme Suomessa oli keskiyö ja pakkasta. Kotipihassa auton mittari näytti -5 C. Syksyn viimeiset mansikat olivat jäätyneet ikkunalaudan ruukkuunsa, vasta hieman punertavat tomaatit olivat kirjaimellisesti heittäneet henkensä eli raakileensa jäätyneelle nurmikolle. Tammikin oli päättänyt alkaa nakuilla ja pudottanut kaikki satatuhatta lehteään noin neljäsosan pihastamme kattavalle alueelle. Intiaanikesästä Suomen alkutalveen, näin siinä joskus voi käydä.

12. lokakuuta 2014

Lomalle!

Lähdemme koko perheen kanssa kolmen yön kaupunkimatkalle Lontooseen tiistaiaamuna. Voitte halutessanne arvata, kumpi sääennuste on kotikaupunkiimme ja kumpi lomakohteeseen...

www.foreca.fi
www.foreca.fi


5. lokakuuta 2014

Puutarhakatsaus.

Taas on takana yksi kasvukausi. Tämä oli puutarhan kannalta oikeastaan vasta toinen kunnon kesä, koska ensimmäisenä kesänä pihaa myllättiin ihan syksylle saakka, eikä oikein mitään uutta voinut vielä tehdä. Muutaman pensaan sain istutettua jo silloin, ja ne ovat kyllä kasvaneet mainiosti.


Vieläkin on punaviinimarjoja pensaissa. Kuopus tykkää napsia niitä ulkona leikkiessään, tulee aina suupielet punaisina sisälle leikeistään. Mehuja sain keiteltyä parikymmentä pulloa kellariin, mutta sattuneesta syystä aika moni pullo oli olutpullokokoa... Yksi pullo otettiin jo viime viikonloppuna testaukseen, ja olipas muuten punamustamehu hyvää! Mustaviinimarjoja oli ehkä kymmenesosa, mutta se riitti syvän maun turvaamiseksi. 



Tomaatit raukat ovat ehkä vähän kärsineet kylmistä öistä. Ei avomaalla oikein saa mahtavaa satoa, vaikka kuinka olisi lämmin eteläseinusta. Täytynee kantaa nuo loput sisälle, kunhan vain löydän jonkun sopivan reseptin vihreille tomaateille... Tuolla kauimmaisena on muuten uskomattoman kokoisia häränsydäntomaatteja!



Ilta-aurinko paistaa rajalla kasvavien puiden lomasta. Juuri katsoin netistä, että aurinko laskeekin jo ennen iltaseitsemää. Viikon päästä vartin yli kuusi tulee jo hämärää, voi tätä syksyä! Olemme karsineet rajalta jokusen vaahteran, mutta edelleen haravoitavaa riittää. Eikä se haravointi haittaa, vaan ne tuhannet siementaimet, joita joudun nyppimään nurmikolta alkukesästä...



Tältä piha näyttää kaakkoisnurkasta katsottuna. Kasvimaa on vielä kovin pieni, mutta kasvaa vuosi vuodelta. Eilen siivosin kasvimaalta pois pakkasen puremat kesäkurpitsat ja pavut ja muokkasin maan. Maa-artisokat ja palsternakat saavat kasvaa vielä mullan suojissa. Yrtitkin ovat kummasti selvinneet hallaöistä, mutta pitäisi varmaan leikata nippuja sisälle kuivumaan ihan lähiäpäivinä. Pakkanen on jo täynnä tuoreyrttejä.



Pari askelta taaksepäin edellisen kuvan ottopaikasta ja käännös ympäri, niin näkymä onkin jo näin surullinen. Piharakennuksen ja tontinrajan väliin jää tällainen väliinputoaja-alue, jolle en ole saanut vielä tehtyä mitään. Lehtikompostori möllöttää yksinään kuusipöllien seurana. Ja kymmenen metrin päässä menee kaupungin kävelytie, joten valitettavan moni todistaa tätä rappiotilaa päivittäin...



Onneksi oikean tien varrelta pihaan kurkkiessa sentään näkyy edes vähän mukavampia juttuja - jos ei katso tuonne penkin alle kovin tarkasti.



Ilmeisesti joka toinen vuosi on hyvä pihlajanmarjavuosi. Toivottavasti saamme taas tilhiparven kylään, niin kuin kaksi vuotta sitten!



28. syyskuuta 2014

Aika kiitää.

Syksy on ollut kiireinen, joten en ole viitsinyt päivittää ihan turhanpäiväisyyksiä hirveällä hopulla. Tässä kuitenkin kuvakertomusta elo-syyskuusta.


Sieniretkellä suunnistaessa bongatulla paikalla.

Lapsetkin viihtyivät puron äärellä.

Toisen sieniretken tulokset kuivumassa seinällä.


Lenkkeilty on. Tässä iltalenkkimaisemaa kauneimmillaan.

Tänään oltiin kolmen sukupolven sieniretkellä lähimetsässä. 

Kovasti näyttää syksyiseltä...


12. elokuuta 2014

Sadonkorjuun aika.

Ciliegiahan se siinä.
Tai no, ehkä vähän liioittelin. Tomaatit kuitenkin alkavat kypsyä nyt, nuo kaksi yllä kuvattua on jo napsittu parempiin suihin (eli omaani). Ihan hyvä sato tulossa tänä vuonna, ei valittamista.

Kasvimaalla sen sijaan on ollut liian kuivaa. En ole kuitenkaan kastellut riittävästi, vaikka jatkuvasti olen käynyt tsekkaamassa kasvien hyvinvointia. Muutaman sateisen päivän jälkeen huomaa, millaisia spurtteja kasvit ottavat, eli toisin sanoen, ne voisivat olla kasvaneet paljon paremmin, jos olisin kastellut niitä säännöllisemmin... No, ensi vuonna paremmalla menestyksellä!

Koulukin alkoi. Täällä palattiin opinahjoon tosi aikaisin, jo 7.8. - kesken parhaita helteitä. Onneksi alakoululaisten päivät ovat lyhyitä. Tänään hain lapset keskipäivän aikoihin, ja mentiin suoraan uimaan. Näitä päiviä on kiva muistella sitten mörkösyksyn kourissa.

Eilen hain isäni avustuksella metsästä kolmisen litraa kanttarellejä. Piirakkaa voisi tehdä, ja ehkä osan pakastaakin...

Tämä on nyt kolmatta vuotta se aika vuodesta, jolloin en yhtään tiedä, mitä tuleman pitää. Tuleeko kiireinen syksy töiden kannalta vai ei? Saanko oman alan töitä? Mitä lapset harrastavat syksyllä? Mitä minä harrastan syksyllä? No, viimeinen kysymys on selkein. Sunnuntaisähly jatkuu, ja suunnistamassa aion käydä torstaisin lokakuulle saakka. Pääsen henkilökuntaetuna kerran viikossa uimahallille ja sen kuntosalille vähän edullisemmin, sen voisi hyödyntää. Eiköhän siinä jo olekin puuhaa, kun siihen päälle vielä lasten harrastukset ja omat iltatunnit työväenopistolla. Voipi taas käydä niin, että perjantaina huomaa viikon kuluneen yhdessä humauksessa!

3. elokuuta 2014

Kohta soi koulun kellot!

Näin se loma hupenee - enää kolme lomapäivää, ja sitten alkaa arki. Täytyy kyllä heti perään tunnustaa, että sitä arkea odottavat ihan kaikki tässä taloudessa. Lapset odottavat kavereiden näkemistä, itse odotan muonitusvastuun helpottumista. Ei millään jaksaisi enää kovin kauan väsätä ruokaa kahden tunnin välein, kun oikeasti haluaisin vain maata viltillä nurmikolla kirjaa lukemassa...

Onneksi saamme taas pehmeän laskun arkeen, kun minulla tuskin on töitä ihan heti elokuun alkupuolella. Lapset saavat viettää lyhyet päivät koulussa ja päiväkodissa, ja iltapäivällä voidaan vaikka mennä uimaan yhdessä.

Pihalla kaikki kukoistaa, tai ainakin melkein.

Daalioiden lisäksi tuliunikkoja ja ruiskaunokkeja.

Villi ja vapaa kukkapenkki: liljat ja kehäkukat (itsekseen itäneet) sulassa sovussa.

Kurkkua vihdoin tulee.

Cuor di bue ja Moneymaker, jos en vallan erehdy.

Marjat odottavat poimijaansa...
Tänä vuonna yritän skarpata säilömisen suhteen. Viime vuonna sain pakkaseen vain pari hassua pakasterasiallista mansikoita ja kymmenisen pulloa mehua. Tänä vuonna ostatin miehellä viiden kilon mansikkarasian, josta suurin osa päätyi pakkaseen. Lisäksi olen poiminut pakkaseen piirakkavalmiita puna- ja mustaherukoita puolen litran rasioissa. Mehuakin opettelin pullottamaan pestyihin, uunilämpimiin lasipulloihin, joita voi säilöä alakerran kylmäkellarissa. Ensimmäisestä erästä ei tullut kuin reilu kaksi litraa herukka-mansikkamehua, mutta korkit painuivat oikeaoppisesti kuopalle, joten taisin onnistua! Äsken raastoin oman pihan kesäkurpitsoita pakkaspusseihin, jotta talvella voi jatkaa bolognesea tai kanapataa nopeasti ja helposti. Kyllä musta vielä hyvä martta kuoriutuu...

Sisällä ei tapahdu muuta kuin vähittäistä siivoilua syksyn kuravaatekautta ja harrasterumbaa varten. Eilen päätin roudata kylmäkellarin perukoilta ikivanhan säilytyshyllykön pukuhuoneeseen, jotta mies voisi pitää lukuisia jalkapalloiluun liittyviä kamojaan siinä (eikä pukkarin lattialla penkin alla). Muuten meni ihan nappiin, mutta olipa ollut joltain melkoinen älynväläys nostaa pohjastaan kostunut kiuaskivilaatikko hyllylle. Nostin sen varovasti kaksin käsin pohjasta pidellen, ja peruutettuani muutaman askeleen se otti ja sortui, ihan koko laatikko. Sain kaksi kiveä jalkapöydälleni, mielettömän vihlonnan koko illaksi ja kokonaisen arsenaalin uusia kirosanoja käyttööni... Särkylääke ja pari lasia sangriaa veivät kivun (ja kiukun) pois illalla, joten tänään päätin jatkaa. Nyt se komistus on pesty, hyllyt on päällystetty vahvalla paperitapetilla ja oikea paikkakin osoittautui juuri täydelliseksi. Ylähyllylle pyyhkeet, keskihyllylle erinäiset kylpytarvikkeet, alahyllylle futiskamat ja lattialle vielä vähän tuunattu laatikko tyhjille saunakaljatölkeille. Eikä maksanut mitään, paitsi yhden jalkapöydän.

7. heinäkuuta 2014

Lämpöaaltoja!

Heinäkuu toi lämmön tullessaan. Olen aina tiennyt, että kyllä tämä mun synttärikuukausi on ehdottomasti paras. Tässä se on taas todistettu!

Me lomailemme edelleen osan perheestä voimin. Itse asiassa ihan kiva, että lapset saivat viettää loma-aikaa koko perheen kanssa huonompien kelien aikana, sillä lasten isä ei ole mikään helteen ja uimarantojen ystävä. Kun minä nurisin sateesta ja kylmyydestä, lapset potkivat futista hyväntuulisen isänsä kanssa pihalla. Nyt taas, kun miehestä on lämmön vuoksi kaikki energia kateissa, pääsee hän ilmastoidulle työpaikalleen evakkoon, kun taas minä hyrisen tyytyväisyyttä ja istun rantahiekalla linnaa rakentelemassa vaikka tuntikausia. Kaikki voittavat.

Pihalla on ihanaa. Odotan kovasti, että ensimmäiset tomaatit kypsyvät. Raakileita on ollut jo kolmisen viikkoa, mutta vihreänä ovat pysyneet. Hieman kateellisena kurkistin naapurin kasvihuoneeseen. Kolme viikkoa sitten istutetut pavut ovat triplasti avomaan naapureitaan kookkaampia, vaikka täällä ollaan harjoiteltu kasvamista jo viikkotolkulla...

Kasvimaa kärsii jalkapalloiskuista päivittäin, mutta sinnittelee vielä.

Tarha-alpi, jalopähkämö ja edessä ketoneilikka.
Minulla on ihan mielettömiä visioita pihan varalle, mutta useimpien toteutukseen tarvittaisiin a) iso auto ja sen kuski (kuskin ei tarvitse olla iso) ja b) rahaa. Kumpaakaan ei löydy mistään, joten unelmoin vain. On sekin ihan hauskaa...

25. kesäkuuta 2014

Suomalainen suvi.

Pitihän vielä kesäkuun puolella ehtiä päivittää blogia, vaikkei kerrottavaa kauheasti ole. Kasvit ja kukat tuntuvat odottavan sitä lämmintä kautta, enkä kyllä ihmettele!

Pihapuuhastelu on jäänyt kitkemiseen ja lannoittamiseen. Emme ole grillanneet kesäkuussa kertaakaan kotona. Palloa on potkittu pihalla moneen kertaan, meidän pikkufutari on kovin innokas pihapelaaja. Päivisin potkitaan itse palloa, illalla linnoittaudutaan sohvalle katsomaan toisten pelaamista. Tai no, lapset eivät katso yhtään, mutta ovat onneksi tarpeeksi vanhoja keksimään tekemistä puolentoista tunnin ajaksi. Ja sittenhän onkin jo nukkumaanmenoaika...

Maalasin leikkimökin seinän keittiöstä ylijääneellä maalilla. Harmi vaan, ettei maali riittänyt kuin yhteen seinään..! Onneksi valitsin takaseinän, se tuo nyt maalattuna tosi paljon valoa sisälle. Siivosimme koko leikkimökin ja pesin lattialla lojuneen räsymaton, nyt mökki on kengät pois -aluetta ja siellä on aika mukava oleskella. Kannoimme kuopuksen leikkikeittiön kippoineen ja puisine ruokatarvikkeineen mökkiin, ja kattoon viritin ihanat prinsessavalot (niin, meillä on sähköt leikkimökissä) linnan tanssiaisia varten. Kyllä nyt kelpaa lasten leikkiä! Ja kyllä siellä on leikittykin ihan eri innolla kuin ennen tuota tuunausta.

Leikkimökistä ei ole vielä kuvia sisätiloista, mutta pihalla näytti viikko sitten tältä. Tuskin on mihinkään muuttunut näillä keleillä...

Jättiverbena ja illakko.

Kasvimaa on tästä jo vähän röyhähtänyt, kuva on otettu 18.6.

Cuor di bue eli häränsydäntomaatti harson suojissa.


30. toukokuuta 2014

Se olis ny kesäloma.

Minulla oli viimeinen työpäivä tiistaina, nyt olen taas akateemisena työttömänä kesän ajan, mutta täytyy ottaa se loman kannalta. Nyt hallitsen jo työttömyyskassan kuviot, pääsen ehkä vähän helpommalla kuin viime kesänä.

Kylläpä on kahdessa viikossa tapahtunut paljon, kun katsoo noita viime postauksen kuvia. Sateen ja paisteen vuorottelu on saanut kasvit kukoistamaan oikein toden teolla. Nämä kylmät kelit vähän hidastavat kasvua, mutta toisaalta kiva, ettei kukinta ole parissa päivässä ohi.

Pihakierroksen satoa:
Tomaatit palasivat kuistille kylmien öiden ajaksi.
Humala on kohta tuesta yli ja reilusti...
Viime keväänä siirretyt raparperit kukoistavat.

Ainoat taimiston taimet; avomaankurkut. 
Pieni kasvimaa kokonaisuudessaan. Liiterin edustalla sata sadevesikippoa...
Lähikuvassa valkea särkynytsydän.
Lähikuvassa herttavuorenkilpi. 

Pihalla siis tasaista kasvua. Sisällä sain vihdoin yhden pintapiperryksen tehtyä, kun maalasin keittiön rötyisen seinän. Maalikaupan lastusta valitun värin piti olla harmaa, mutta kyllä se hyvin siniseltä näyttää seinässä. Varmaan alta kuultava vihreä vähän sekoittaa.

Maalaaminen oli muuten helppo homma, mutta maalipesupurkillinen oli kaatunut siivouskomeron pohjalle kaikkein pahvien, paperien, lasipullojen ja tölkkien alle. Taloudessamme asuu yksi ihminen, joka ei taittele pahveja vaan heittää ne kaappiin ja äkkiä ovi kiinni. Se en muuten ole minä. Pahvikasa yletti minua otsaan saakka, kun avasin komeron oven. No, kolmen tunnin pahvientaittelu-urakan jälkeen pääsin kuivaamaan siivouskomeron lattiaa ja huomasin ilokseni, että maalipesuneste oli kaatunut aivan vastikään ja imeytynyt kätevästi siivousrättiin. Ei muuta kuin rätti ämpäriin ja vettä päälle ja voilá, valmiiksi laimennettu maalipesu oli siinä!

Tältä se seinä nyt näyttää maalattuna. Vähän ehkä rauhoittaa keittiön värimaailmaa, vaikka tykkäänkin siitä mintunvihreästä tosi paljon. Tuo komeron kulma, jossa väri vaihtuu, on kuin päiväkodista, mutta ehkä sitä ei tule katseltua. Pääasia on, ettei seinässä enää lastulevy paista ja saatiin piiloon kaikki kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyt naulanreiät - niitä oli kohtalaisen paljon.


14. toukokuuta 2014

Kohta se kesä tulee!



Aloitetaan kirjalla. Sain yllämainitun kirjan perheeltäni äitienpäivälahjaksi, ja se oli kerrassaan mainio! Juuri täydellinen tällaiselle vanhan talon vihreälle puutarhurille. Ei mitään typerää hifistelyä pinkillä koristesoralla tai talvenaroilla havupuilla, vaan suosituksia kaikenlaisiin käyttöpihoihin. Eläväinen teksti ja upeat kuvat tekivät kirjasta kyllä viikon parhaan elämyksen. 

Meillä pihassa alkaa näyttää jo keväiseltä. Odotan vielä nämä viimeiset kylmät yöt, ja sen jälkeen alan roudata taimiruukkuja ulos. Muutama ruukku on jo karaisukoulussa, mutta tämän päivän tuuli uhkasi olla liikaa herkille taimille. Täytyy viikonlopun ajan vielä karaista, jospa sunnuntaina jo ensimmäiset pääsisivät pihalle multiin. Foreca lupailee aika muikeaa kevätsäätä viikonlopusta alkaen:



Vielä kello kahdeksan pihakierros kissan kanssa. 

Aloitetaan talon pohjoiskulmalta. Siperianvirpiangervo ja marja-aronia.

Bergius, raparperi, juurespenkki, yrttipenkki, uusi penkki.

Tontin takana menee kävelytie. Sieltä katsottuna meidän piha on yksi suuri sotku.

Tammen alla on puolivarjoisten penkki. 
Norjan- ja idänvirpiangervo on istutettu samaan aikaan, samankokoisina. Kumpi viihtyy?!

Paraatipenkki. Ei vielä ihan huipussaan, enkä ensi vuonna...



Näihin kuviin ja tunnelmiin...