26. maaliskuuta 2014

Kohta on jo aprillipäivä.

Joskus mietin, mitä naapurini tuumaa, kun katselee minun pyllistelevän kukkapenkkien luona monta kertaa päivässä. Minä tietysti etsin piippoja. Naapuri ehkä ajattelee piipan sijasta minun tarvitsevan piipaa-autoa. Mutta on se jännä juttu: kun piipat tsekkaa joka päivä, ei tosiaankaan pety! Näillä keleillä edistystä tapahtuu koko ajan. Enää ei ole yhtään kukkapenkkiä, josta ei nousisi krookuksen alkuja.

Kissakin on päättänyt, että ulkoilu on taas mukavaa. Talven se makasi patterin päällä ja ulos jouduttuaan hytisi mielenosoituksellisesti ikkunalaudalla, nyt se syöksähtää ulos heti oven avautuessa. Tänään se kirjaimellisesti pomppi nurmikolla, meidän vanha rouva! Kissa myös jaksaa kiertää kanssani kukkapenkkikierroksella paremmin kuin kukaan muu. Huono puoli on, ettei sitä saa kameran edestä pois millään. Kissojahan ei noin vain käsketä. 

Ensin katsastetaan paraatikukkapenkki. Ei vielä näytä kovin upealta...

Kun minä lasken piippoja, kissa teroittaa kyntensä tammessa.

Kasvimaasta olemme samaa mieltä: se tarvitsee vielä paljon työtä! 
Puutarhaan kuuluu aurinkoista, eikä taimikasvatuskaan suju hullummin. Sain ne himoitut turpeettomat potit perjantaina, ja kolmasosa on jo täynnä taimimultaa. Olen koulinut tomaatit kertaalleen, yrtit samoin. Kelloköynnöksen taimi pääsi tänään jo sen verran isoon ruukkuun, ettei sille kuukauteen tarvinne tehdä muuta kuin kastella ja lannoittaa. Kesäkukkien siemeniäkin voisi alkaa huhtikuun alkupuolella kylvää, ainakin niitä vähemmän arkoja. Vielä kuistille muutama ruukku mahtuu...

13. maaliskuuta 2014

Viherpeukaloa tykyttää.

Ulkona aurinko paistaa, piipat kurkkivat kukkapenkeistä, sisällä siemenpussit on lajiteltu lajeittain ja itämisajoittain, mutta mikä mättää? No ne taimipotit! Tilasin Amazonilta kirjatilauksen mukana 90 kappaleen paketin taimipotteja, ja se tilaus tulee aikaisintaan ensi viikolla. Nyt en viitsi ostaa kaupasta ensihätään potteja, koska kyllä se 90 tulee riittämään. Hätäpäissäni olen istuttanut taimia raejuustopurkkeihin ja jogurttikippoihin, mutta se tietää koulimista myöhemmin keväällä...

Kaikki yrtit ovat itäneet: basilika, timjami, iisoppi, lehtikorianteri, persilja. Tänään istutin vielä huiskuvuoriminttua (skyr-purkkiin, hmm). Tomaatit ovat itäneet ja tekevät jo sirkkalehtien seuraksi lisää lehtiä. Kukkaosastolla on myös edistystä: jo kaksi kelloköynnöksen siementä auki ja kasvussa, toinen valkoinen ja toinen violetti. Pikkupetuniat ovat itäneet, ja lobeliapurkissakin näkyy jo vähän minikokoista vihreää. Tänään kylvin kesäleimua, vaikka viime vuonnakin tähän aikaan kylvetty kasvoi honteloksi ja haaleaksi kuistilla. En usko, ennen kuin näen saman uudestaan.

Siementen lisäksi olen huiskinut multaa sinne tänne. Vaihdoin suurimpaan osaan huonekasveista mullan ja ruukunkin - suurin osa sai mullanvaihdon ensimmäistä kertaa, vaikka ovat kulkeneet matkassa jo useamman vuoden. Oppia ikä kaikki. Tuli kyllä niissä hommissa ikävä ensistä broadsheet-kokoista Hesaria. Ei siitä pienestä ole mihinkään kierrätykseen. Onneksi maakuntalehden ilmaispainos peitti lattiasta vähän suuremman osan.

Piha on sula ja märkä. Tuhkaa olen jo heitellyt nurmikolle viikko sitten viimeisten lumien päälle, ja lannoittaa ei näköjään tarvitsekaan, sillä rusakot ovat tehneet sen puolestani. Meiltä ei ihan oikeasti löydy pihalta yhtä neliömetriä, jossa ei olisi papanoita! Ehkä ne pitää ottaa kompensaationa kaikista niistä matalaksi syödyistä pensaantaimista.

Parin päivän takainen kuva tomaateista.
Ensi viikolla otetaan pari askelta taaksepäin kevään suhteen. Täytyy muistaa suojata herkimmät piipat ja muut kasvuun pyrähtäneet. No, onpahan aikaa lukea niitä viittätoista puutarhalehteä, jotka ostin kirjaston poistomyynnistä!

3. maaliskuuta 2014

Korjaus edelliseen.

Piti vaan tulla kertomaan tuosta makuuhuoneen lämpötilasta. Lauantaina ostamassani lämpömittarissa onkin vähän erilainen asteikko, joten olen katsonut lämmötkin ihan väärin. Onneksi edes perheen mies osaa lukea mittareita. Meidän makuuhuoneen todellinen lämpö onkin noin +14,5 C. Ilmankos on tuntunut vähän kolealta oleilla huoneessa t-paita päällä... No, nyt patteri on päällä ja lämpöä on taas lähemmäs 17 astetta, niin ei tarvitse kenenkään palella meillä ;)

2. maaliskuuta 2014

Täällä taas


Muistinkohan jo mainostaa, että olen korkannut kevään alkaneeksi ja laittanut ensimmäiset siemenet kylvömultaan? 26.2. kylvetyistä siemenistä jo useampi on itänyt, ilmeisesti kiitoksena mukavasta paikasta suihkuhuoneen lämpimällä lattialla. Itäneiden siementen takia minikasvihuone on päivät ikkunan edessä keittiössä, mutta öisin se hautoo lämpimässä. Meillähän ei ole täällä sisällä koskaan edes kahtakymmentä astetta lämpöä. Eilen ostin lämpömittarin makkariin, ja se sanoo nyt 17,5 C. 

Tomaatit, basilika, timjami, iisoppi, ja pikkupetunia ovat itäneet. Vielä odottelemme persiljaa, lehtikorianteria, liuskesalkoruusua ja tietysti kelloköynnöstä. Viikon sisään toivottavasti itävät nekin. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!


1. maaliskuuta 2014

Maaliskuun ensimmäinen päivä

Aah, tänään on ollut hyvä päivä! Päivän hohtoa ei vähentänyt edes herääminen aamuneljältä siihen, että kuopuksella oli pää kipeä ja kuumetta. Kuumelääke vei taudin taka-alalle ja unet jatkuivat normaalisti, samoin leikit aamulla. Ei kai mikään kovin vakava tauti.

Aurinko paistoi koko päivän, lapset olivat mummolla puolipäiväkylässä ja minä pääsin ystäväni kanssa Viherlandiaan! Meidän piti käydä vaan "ihan pikaisesti", eli olimme kaupassa vain kaksi tuntia. Harjoitin itsehillintää erityisesti siemenosastolla, enkä ostanut edes mitään söpöstelyruukkuja tai puisia koristeita, vaikka hypistelin varmaan sataa eri tuotetta. Mukaan lähti vain muutama tulilatva (tarjouksesta), muratin pistokas pikkuruukussa ja kimppu ihania keltaisia papukaijanarsisseja. Niin ja neljä gladioluksen sipulia, jotka aion parin viikon päästä laittaa ruukkuun kasvamaan. Toivottavasti säilyvät siihen asti hengissä, niistä kun ei aina tiedä...

Kaupasta tultuani ehdin vielä vähän nuuskia pihalla. Raparperikin yrittää jo työntää punaista maan pinnalle, onneksi ei kovin tarmokkaasti. Sipulikukkapenkistä puskee vaikka mitä, mutta päälle jäätynyt paksu kerros tammenlehtiä hillitsee ja suojaa uhkarohkeita piippoja. Vielä vähän pitäisi odottaa säiden lämpenemistä, niin vaikeaa kuin se onkin!